torstai 1. kesäkuuta 2017

Niin somettoman hyvä olla.


Aikanaan jätin facebookin kun poika syntyi, halusin imeä itseeni ohikiitävän vauva-ajan ilman häiriötekijöitä.
Sittemmin jokunen vuosi sitten otin taas käyttöön Instagramit ja muut aparaatit.
Ajattelin että visuaalisena ihmisenä kuvapalvelut on tosi jees, kauniita kuvia, vähän tekstiä...

Vaan kuinkas menikään, niin ja siis pohjustuksena; en ole yhtäkään some-tai muutakaan kanavaa vastaan, oikeissa määrissä ne on mitä mainioimpia kanavia pitää yhteyttä ihmisiin!

Mulla on itselläni keskittymiseen liittyviä ongelmia jotka osaan jo kääntää aikuisiällä voimavaraksi, joskus on ihan jees että tekee ja saa aikaiseksi ja harrastaa ja on keskivertoa vilkkaampi.

Mutta niin Fb:n, kuin Instagraminkin kanssa huomasin iltaisin räpelöiväni puhelinta seuraavan vuorokauden puolelle, olevani ärtynyt kun en saanut rauhassa selailla kuvia ja postauksia.

Eräänä päivänä vaan tajusin että olin tyytymätön.
Tyytymätön omaan ulkonäköön nähdessäni päivän aikana kymmeniä fitness-henkisiä kuvia.
Tyytymätön kotini keskeneräisyyteen ja huonekaluihin nähdessäni kymmeniä sliipattuja ja muokattuja koteja puhelimeni näytöltä. Tyytymätön vähän kaikkeen ja omituisen ärtynyt.



Lopulta huomasin että en enää keskittynyt tekemääni. Sen sijaan että olisin nauttinut prätkäreissusta, otin kuvia muulle maailmalle todistellakseni kuinka hitokseen hauskaa täällä on. Tai metsälenkillä koiran kanssa pysähdyin ottamaan kuvia mutaisista saappaista tekstillä; "kunnon mutalenkki, niin rentouttavaa"    -ja voi morjens!

Poistin tilini.
Koin vierotusoireita.
Koin lisää vieroitusoireita.
SOITIN ystävälle, huomasin kuinka kiva onkaan kuulla oikeaa ääntä.

Viikko sen jälkeen olimme lasten ja koirien kanssa metsäretkellä, vedin ilmaa keuhkoihin, nauroin lasten naavaviiksille,  olin unohtanut puhelimen kotiin (mitäs sillä nyt enää tekis kun ei someta).
Huomasin että syke laski, nautin taas pienistä arkisista jutuista ja elin hetkessä.

Vähän sama juttu kun olet lomareissulla kuvankauniilla hietikolla, se että kaivelet kassista kameran, asetat objektiivit, etsit oikean kohdan...viehän se parhaan terän siltä hetkeltä.
Mun hiekkaranta on tässä ja nyt enkä enää vie siitä omilla toimillani sitä parasta terää.



Huomasin kuinka järkyttävästi aikaa puhelimen räpellys vei.
Ihan hassu juttu mutta sain jotenkin enemmän iloa tekemiseen.

Tehtiin yksi kaunis päivä lasten kansa yhdessä puumaja ja meillä oli tosi hauskaa.
Aikaisemmin lapset liukeni paikalta siinä vaiheessa kun rupesin kuvaamaan ja runoilemaan tekstejä jonekin netin ihmeelliseen maailmaan.
"anna olla me mennää leikkii".

Nyt me tehtiin kokoajan yhdessä ja luotiin muistoja jonnekin internetiä syvemmälle--muistoihin.


Se on kesken, maalaamatta ja viimeistelemättä, mutta siellä leikitään jo tosi kovasti...

Innostuin myös kasvimaasta ja kasvivärjäyksestä.
Blondius liukeni kun aloitin luonnonvärikokeilut, tässä fledassa on kurkumaa, currya ripaus hennaa ja sitruunaa :D


Lapioin myös etupihaa tasaiseksi ja rakensin pihakiveyksen kahvitteluryhmän alle, tein lasten kanssa prätkäreissuja, ilmoittauduin hortoilukursille, keräsin luonnonyrttejä, kokkailin kasvisruokaa, pidettiin pihatalkoot, alotettiin projekti pihavaja jne.
Ihan kun olisin saanut lisää aikaa vuorokauteen.

Menee päiviä että unohtelen puhelimen laukkuun...
Mieli on parempi, oon tosi tyytyväinen tähän palettiin, omaan hassuun pieneen elämääni.
Noihin rakkaisiin....jopa omaan leveään perääni, pitäkööt fitnessverkkarinsa, mua ei enää hetkauta. Ainiin ja aloitin mä uuden kuntoiluharrastuksenkin, mulle sopivan, ei mitään jumppia vaan ihan raakaa voimailua :D

Luulin että oon luurilla vaan pieniä hetkiä ja se ei vie multa aikaa, mutta koko todellisuus selvisi vasta kun otin täyden irtioton.

Ja siis vielä kerran, en sano että moisissa formaateissa on mitään väärää tai en boikotoi mitään. Kaikki on tosi jees kohtuudella, mutta kun on tälläinen lievä ADHD niin sitä kohtuutta ei löytynyt.
Ja koska mun mieli on ollu niin potenssiin sata parempi niin halusin tämän oivallukseni jakaa.


Tätä blogiakin tulee ehkä päiviteltyä useammin turhalta somettamiselta jääneellä ajalla :D


 Arki on tosi jees ja kesä vielä enemmän!


4 kommenttia:

  1. Jes... hieno postus!!!
    Pitäisi muistaa, että elämä on tässä ja nyt...lapset ovat vaan hetken pieniä ja mitä väliä, jos jollakin on kiinteempi perä ja kiinteemmät reidet....:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niinpä! Itse tarvitsen aika ajoin muistuttelua :D

      Poista
  2. hyvä kirjoitus ja oivallus todellakin - ajankäyttöongelmat oli helppo ratkaista - elämäntapamuutos samalla -

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) näinpä, mulla on kyllä ollut jotenkin enemmän energiaa ja fiilistä nykyään....ja sitä aikaa!

      Poista