maanantai 19. kesäkuuta 2017

Meneillään olevia prokkiksia....



Eipä paljon kerkeä bloggaamaan kun  on niin kiire elää kesää joka solulla ja aistilla; rakentaa, somistaa pihaa, ajaa prätkää, tehdä eväsretkiä, keräillä villiyrttejä....


Kuusenkerkkäsiirappia...


...Kuivattuja nokkosia.


Olen kaivanut tuhansia kiloja tavaraa piharakennuksen sisältä ja ympäriltä. Vuosikymmenten puuliiteriin kertynyt kaarna ja muju oli jo muuttunut mullaksi joka hapersi alimpia hirsiä.
Pääsemmepä vaihteeksi ihan raaán raksatyön äärelle maalaus ja pikkunäpertelyhommista.


Yksi kappale projekti pihavajaa tässä;
Mies on tunkkaillut sitä ylös, ryhdittänyt runkoa, korvannut puuosaa ja ties mitä (onneksi sillä on hyvä frendi joka omien duuniensa jälkeen on saapunut monena ehtoona byggaamaan.) Mä vaan lämmitän sapuskan kolmen tunnin välein ja tsiigaan että kaapissa on pari kylmää huurteista varalla.
Kolmisen viikkoa sitä on nyt nakerrettu ja kohta koko runko on jo vahvistettu ja painuneet osat tunkattu ja pönkätty uusien harkkojen päälle.
Mulla on vahva ajatus että syksyllä saunotaan!



Siinä on hyvät puitteet ja tilaa, olemassaoleva saunan piippu toivottavasti elvytetään ihan vain slammauttamalla hormi. Vanha katto on vuotanut jo vuosikausia solkenaan, joka näkyy rakenteissa, paljon on duunia mutta iltaisin liiterissä rokki raikaa ja homma etenee riuskaan tahtiin, mikä ihana mies!.


Hommat etenisi nopsamminkin jos vain olisi pelimerkkejä enemmän.
Kierrätys idiksellä mennään yhä niin pitkälle kuin voidaan, tori käy kuumana, raksatyömaiden ylijäämät tsiigataan ja ollaan saatu huikean ihanat naapurit! Heillä oli pihassa puutavaraa ylimääräisenä, jonka antoivat meidän projektiin, iso kiitos sinne aidan toiselle puolelle! Puutavaraa ollaan hankittu huimia määriä ja kaikki saatu puutavara on lämmittänyt mieltä ja kukkaroa. 


Innostuin niin tuosta puuvaja projektistani että päätin yksi päivä rakentaa roskakatoksen. Pikku apurit auttoi maalaamaan ja taisivat itse olla enemmän maalissa kuin katos :D

Koska meidän budjetit on pieniä tai olemattomia, kyhäsin tämänkin pääsääntöisesti ylijäämä purkupuusta. Viimeyönä kun ei uni tullut yritin löytää torista katokseen kattotiiliä, mutta mielikuvitus hyrähti käyntiin ja päädyinkin googlettamaan pärekattoa, tuumattuani päreiden olevan liian kalliita googletin paanukaton tekoa itse, paanujen veistoa myöden, josta pomppasin viherkaton kautta 1800-luvun tervattuun puukattoon. Ja nyt en osaa päättää enää minkä villin kokeilun toteuttaisin...
Mutta kallistunpa johonkin tervattuun kuitenkin, sillä tervasin viimeviikolla alimpien hirsien alapuolia ja tervaa jäi yli, rakastan tontille leijuvan tervan tuoksua, lisäksi sain halvalla tervaa ja se on hyvä suoja puulle!


Tänään saan Enfieldiin uudet nesteet ja sekin pääsee vihdoin ajoon. Lapset on mummilassa vielä pari päivää kesälaitumilla joten taidan nautiskella tulevat päivät kaksipyöräisen päällä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti