torstai 9. maaliskuuta 2017

Viimeisiä sisätilojen rästihommia selättämässä...



 Nyt se influenssa iski sitten muhun ja tyttöönkin.
Ei enää telkan edessä makaaminen napannut joten raahasin nojatuolini yläkertaan ja rupesin raaputtelemaan muuriseinää joka on ollut työlistalla jo kauan.

Suosittelen muuten vanhan talon remontoijan tarvikelistalle sinne ensimmäiseen kohtaan kunnon maskia. Ei mitään kertakäyttöhengityssuojuksia vaan kunnollista pienhiukkaset ja maalikärytkin suodattavaa hengityssuojainta. Itse hankin jo toisen version reilun kahden vuoden sisään, luottokaverin.
On toki hintava hankinta mutta maksaa itsensä takaisin, nimimerkillä keuhkosairas raksaaja.


Aloitin raksimalla muurista uloimman maalikerroksen jonkinsortin muovimaalia joka lähtikin helpoiten puukon syrjällä rapsuttamalla. Olen kokeillut erilaisia kaapimia, lastoja ja hiontalaitteita mutta vanha kunnon mora on ollut paras kaikista, jotenkin puukon malli on sellainen että maali on lähtenyt kiltisti suurina lastuina.


Tämän jälkeen pesin koko muurin laimealla Pellavaöljysuovalla (äitini käyttää tätä ottossonin pellavaöljysuopaa kaikkeen siivoukseen, ja on hyvä tuote lattioiden pesuun meilläkin)

Pintaansa muuri sai sitä samaa Ottossonin pellavaöljymaalia jota meillä on käytetty muuallakin.


Valitsin väriksi umbragrån, mikä on näyttänyt kauniilta muissa tiloissa, mutta punaisen rinnalla se ei mielestäni olekaan ihan nappi mun silmääni.
Aion jossain vaiheessa maalata tämän tummemmalla, syvemmällä harmaalla ja kokeilla tätä Oton hopeanharmaata jota en ole aikaisemmin ostanut. Tai sitten sekoittelen oman...

Jotenkin tuo punainen vaatii viereensä joko tummaa tai "likaisempaa" sävyä.
Toki tämä on jo näin 100-kertaa siistimpi kun rujo kellastunut ja lohkeillut vanha maalikerros ja puulle jätetyt puuosat kiinteän komeron kyljessä. Komeron ovi vielä täytyy kantaa kevätkeleillä ulos ja maalata myös, tuo kellastunut valkoinen on kamala! Alkuperäiset ärtsynvihreät karmit...hmmm, ne ehkä saavat olla ärtsyt jatkossakin.
Aika hauska että tuo komeron kylki näyttää niin saman sävyiseltä muurin kanssa, vaikka oikeasti on sama Uulan Varpu  mikä olohuoneessa. Vihreä muuttui tuossa aivan harmaaksi, tuntuu että tää sävysirkus on melkoista taidetta, noh, mutta haen sävyä kunnes löydän oikean, olkoon noin, nyt siirrytään loppuihin listoituksiin ja kohta siirrytäänkin pihamaan puolelle ja heitetään sisähommat jäihin.


Irvistävien tiilten kanssa kävin henkistä kamppailua, jättääkö vaiko piilottaa.
Ajattelin katsella noin, jos häiritsee niin peitetään.
Pidän näitä pikkuisia juttuja jotka muistuttaa autiotalovuosista ja siitä kuinka täällä oli potkittu paikkoja palasiksi talon arpina. Aikakerrostumina ja muistutuksina eletyistä vaiheista,kaikkea rosoa ei tarvitse piilottaa, kertokoon ne tarinaa eletyistä vuosista ja antakoon arpien olla.
Oon todella sentimentaalinen tän talon kohdalla, täällä on vaan niin hyvä olla ja elää, että haluan kunnioittaa talon ikää ja luonnetta ja remontoida hellästi vanhaa vaalien. Menee ehkä välillä hiuskarvan verran yli tää mun tunteellisuus :D



Vaatehuonekin kaipailee akuuttia kevätsiivousta, blaah!



Virhevalinta oli aikanaan vetää makkarin seiniä maalarinvalkoisella. Valkoinen ikäänkuin latistaa patinoituneita pintoja ja saa tapetin hekumaan outoa punaista valoisalla.
Joten maalasin kokeeksi myös seiniä samaisella Uulan varvulla.
Tykkään lopputuloksesta ja siitä kuinka se voimistaa tapetin vihreitä köynnöskohtia ja taittaa katon keltaisuutta, muttamutta...ehkäpä sekoittelen vielä jossain vaiheessa jotain muuta koska en saanut tästäkään wou-efektiä. Menköön näin nyt ensihätään parempana kuitenkin kun maalarinvalkea.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti