torstai 23. maaliskuuta 2017

Viimeiset kaksi ikkunaa!



Vetkuttelin koko talven kuistin ikkunoiden tekoa.
Lukemattomat kerrat hyppäsin kuistin ikkunasta kun olin unohtanut avaimet kotiin ja pojan vakiolausahdus oli "on se onni että on noi ikkunat rikki kun et sä äiti koskaan muista avaimia!"
Ajattelin nopsasti käydä peruspuitteissaan ikkunan kunnostamisen ääkköset.


Aivan ensimmäiseksi voin sanoa että vanhaa täytyisi suojella kynsin hampain, nämä vanhat karmit ovat ihmeellisiä, nimittäin puu on äärimmäisen hyvää. Kuvassa olevat karmit olivat maanneet pihalla heinikossa jo ties kuinka kauan, kun toin niitä kuivamaan olivat ne aivan läpimärät ja pelkäsin kuinkakohan käy, mutta kuivivat takaisin ryhtiinsä ja ainoastaan toiseen pokaan tein puupaikkauksen.

 Eräs syy vanhojen ikkunoiden kestävyyteen on niihin käytetty korkealuokkainen ja valikoitu puuaines. Useimmissa vanhemmissa rakennusoppaissa kiinnitettiin erityistä huomiota puun laatuun. Ikkunat karmeineen sekä ovet kehotettiin valmistamaan ensiluokkaisista materiaaleista: kuivasta, mehukkaasta, tiheäsyisestä ja oksattomasta honkapuusta (Sjöström: Maata- lousrakennuksia, 1891), tai vanhasta, mieluiten kitu- kasvuisesta petäjästä. Uitettuja puita ei ikkuna- ja ovi- puiksi suositeltu, sillä katsottiin että osa puuta suojelevista aineista on niistä liuennut pois. Puiden tuli olla keskitalvella kaadettuja ja parin vuoden ajan varastoituja. Ne oli kuivattava sekä ulkona että kuivausuunissa tai riihessä, mieluimmin kahteen kertaan. (Siiko- nen: Pienviljelijän rakennusoppi, 1939).

Puun laatuluokituksesta ovat perinteiset, kestävyyden kannalta oleelliset vaatimukset puun kasvupaikasta, kaatoajasta, kuivauksesta ja vuosirengastiheydestä jääneet pois. Niinpä ikkunoissa käytetään nykyisin huonompilaatuista, valikoimatonta puuta, ja niiden käyttöikä saattaa jäädä lyhyeksi. Muita tärkeitä syitä lyhentyneeseen kestoikään ovat ikkunoiden valmistuksen muuttuminen käsityöstä teolliseksi, puitteiden koon kasvaminen, virheellisten profiilimuotojen käyttäminen, kittauksen korvaaminen lasituslistalla ja ikkunoiden käsitteleminen kuultavalla 
puunsuojalla peittomaalauksen asemesta. 




Seuraava vaihe oli vanhan maalin ja kittijäämien raaputus pois.



Eräänä päivänä ajoimme vanhan kivikerrostalon ohi josta oli jo kannettu lavalle suuria kauniita vedettyjä ikkunoita ikkunaremontin yhteydessä. Mukavat raksamiehet antoivat meidän hakea ikkunoita ja mieheni on näistä leikellyt uudet ruudut taloomme.
Pidän eläväisestä ikkunapinnasta ja myöskin kierrätys lämmittää mieltä.
 (muista jättää pienet varat kauttaaltaan jotta puu saa elellä lasin ympärillä halkaisematta ikkunaa jännityksessä)
Pieni kittikuja karmiin, jonka päälle painellaan lasi tiiviisti, sitten vain lasituslankaa ja naulaamaan.
Lasitusvasara on neliönmallinen jotta sen saa liukumaan nätisti lasia vasten, alle vain paperi suojaksi jottet naarmuta ikkunaruutua.

Ikkunan alareunaan sujautan aina tulitikut karmipuun ja lasin väliin kantamaan ruutua jotta lasi ei pääse valahtamaan alas alakarmia vasten vaan pysyy keskellä ja se millien vara kiertää siellä kitin alla tasaisesti.
Ainiin ja kittiin mulla on ollut tapana sekoittaa ripaus valkopippuria jotteivat talitintit tule nokkimaan tuoretta pehmeää kittiä parempiin suihin, on auttanut!


Hassu juttu, kun ostimme tämän talon, oli ensimmäisten talosta löytyneiden asioiden joukossa kaksi pientä lasitusvasaraa. Ihan kun tönö olisi sanonut että tätä hommaa riittää mutta sitkeys palkitaan, anna mun pitää vanhat fönarini.

Ja tätä hommaa tosiaan riitti kun 8 huoneen talossa oli yksi ainoa ehjä, kivittämätön  ikkuna.
En silti olisi mistään hinnasta hankkinut tilalle uusia, kuunaan päivänä, ikkunat on talon silmät.

Vanhat ikkunat vähän vetää, mutta sekin kuuluu painovoimaisen ilmanvaihdon henkeen, sikäli mikäli olisin jostain syystä uusia tiiviitä ikkunoita vaihtamassa joutuisin kiinnittämään huomiota ilmanvaihtoon ja tehostamaan sitä jostain muualta. Enkä koe että ikkunat ovat ne vedonpaikat meillä, enemmänkin panostimme vintin lisäeristämiseen purulla ja samoin lattioihin lisäsimme selluvillaa/purua. Suurin huiku käy katon ja jalan kautta...



Lasituksen jälkeen päälle vain kitti ja muista, kun maalaat, maalaa reilusti kitin yli, lasia vasten, jotta kitin ja lasin saumakohdasta tulee tiivis, eikä valumavesi pääse kittikerroksen alle.
Maalin kuivettua maali on helppo rajata rapsuttamalla siistiksi.




Pieni sininen sai omat alkuperäiset ikkunansa takaisin.
Ihan kuin se hymyilisi <3


 Ikkunankorjaajan kauppalista:

-Lasia
 (jos leikkaat itse, hanki hyvä lasiveitsi)

Lisäksi olen käyttänyt ikkunan eristämiseen

Kauppalista ohjautuu Domus Classican sivuille, ihan vain siitä syystä että heidän valikoimistaan sattuu löytymään niin helposti kaikki vanhan korjaukseen.

Olen ostanut toki tarvikkeita muualtakin ja esimerkiksi lasitusvasaroita näkyy aika ajoin rompepäivillä ja kirpputoreilla. 
Kittiä meillä kului huimat määrät ja vinkkinä että sitä saa myös lasiliikkeistä kilotavarana, ostin ämpärin sieltä, ämpärin täältä, laadullisesti pidin Domuksen kitistä ehkä eniten, mutta suuria eroja en huomannut, niiltä on vaan niin helppo hakea täydennystä kun sitä tarvitsee koska kaikkea löytyy.

Pellavarivettä myi muutama pienehkö rautakauppa suht huokeasti.
Yleensä kun jotain suuria määriä tarvitsin, otin puhelimen käteen ja soitin rautakaupat läpi.

Täältä löytyy Youtube pätkä ihan oikealta ikkunankorjaajalta  jos nää mun jorinat on liian korkealentoisia :D

Ei ole ikkunankorjaus rakettitiedettä kun tälläinen ADHD-blondikin onnistui, oikeastaan tää on mun mielestä joltain osin aika terapeuttistakin. Kivempaa ainakin kun kutominen jota en vaan osaa enkä jaksa. Ainakin oman työn jäljen näkee heti ja se ilostuttanee talon asukkaita ne seuraavat sata vuotta....


Loppukevennyksenä näytettäkööt seuraava projektimme.
Tästä kaverista pitäisi ryhdistää miehen työtilat, pinei prätkäpaja ja sisällä olemassaoleva hirsisauna kuntoon. Oon tosi intoa täynnä ja sormet syyhyää REMPPAAMAAN uneliaan talven jälkeen!
Jos kaikki menee kohdilleen niin tuossa on uusi katto ensi kuussa.

4 kommenttia:

  1. Hieno tuli! Nyt ei kannata avaimia sisälle unohtaa ;)

    VastaaPoista
  2. RRRakastan kunnostettuja ikkunoita! Aina ajattelin, että omassa unelmatalossani on sitten kanssa vanhat ikkunat joita huollan pieteetillä. No mepä rakastuttiin rumaan 70-luvun taloon jossa on kaiken maailman riskirakenteet ja sen ajan energiaikkunat joita ei saa edes auki - en siis kittaa, mutta huoltomaalaan ja hoidan näitä ikkunoita sitten parhaani mukaan näin, sillä en usko että meilläkään vaihtamalla paranisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, asenne. Se tehdään mitä omissa puitteissa voidaan ja jaksetaan. Vanhan kunnostaminen on mielestäni aina parempi kuin uuden, halvalla tehdyn ostaminen. ja jos vetää niin liimapaperi ja tiivistenauha on kova sana :D

      Poista