lauantai 11. maaliskuuta 2017

Rakkaudesta vanhaan asuntoon...



Mies toi kirjastosta virkistävän ja poikkeuksellisen ihanan kirjan; Rakkaudesta vanhaan asuntoon.

Tämä teos on rakkaudenosoitus vanhoille asunnoille. Asunnoille, joilla on tarina. Kirjan kymmenen värikästä ja persoonallista asuntoa sijaitsevat taloissa, jotka on rakennettu Helsingin ehkä kauneimman rakennuskauden aikana vuosina 1890-1950. 

Kruununhaasta kuljetaan Ullanlinnan ja Töölön kautta Munkkiniemeen. Kodit ovat yhdistelmä eri aikakausia ja tyylejä, juuri niin kuin vain oikeat kodit, jotka syntyvät ajan kanssa ja vanhaa kunnioittaen. Kirjan tekijät haluavat näyttää, että vanhoissa asunnoissa voi elää modernia elämää mitään tuhoamatta. Elävässä kodissa aikakaudet kohtaavat. 

Tulevaisuudessa toivottavasti kuullaan useammin erään asunnonostajan ainoa kysymys välittäjälleen: Onko asunto alkuperäisessä kunnossa? Vanhassa asunnossa on paljon historiaa ja kauneutta ja tarinoita, joita meidän tulisi kuunnella.



Jo kirjan esipuhe kolahti ja luin koko kirjan yhdeltä istumalta.
Osa sisutuksista ei iskenyt mutta jokainen lause oli täyttä asiaa ja asunnoissa oli ihanaa autenttisuutta, alkuperäisratkaisuja ja nykyään haen kuvista sävyjä, tunnelmia ja väripaletteja ja nappasin kirjasta muutaman ihanan sävyparin kokeiluun.


En tiedä liittyykö tämä tähän mun fiksaatioon kaikkeen vanhaan ja kulahtaneeseen vai olenko vain outo, mutta kun saan tulppaaneja niin ohitan jotenkin tämän vaiheen kun ne ovat parhaimmillaan ja...



...siirryn fiilistelemään niitä täysillä kun ne jo vähän käpristelee ja värit muuttuu kirkkaista tunkkaisemmiksi. Sama kimppu, eri fiilis.

Rrrakastan tulppaaneja, ehkä siksi että liitän ne niin kovasti kevääseen ja meidän häihin.
Ja musta on ihana että samassa kimpussa on nuo useampi vaihe, nuppuvaihe, kukoistusvaihe ja tuo jo hiukan nuupahtanut...


Aurinkoista viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti