torstai 17. marraskuuta 2016

What do you mean what is the new black? Black is black.



Ei ehkä ihan musta-mutta tummat sävyt enivei.
Hassua kuinka oma maku muuttuu.
Remonttivaiheessa mielikuvittelin vaaleaa seesteisyyttä, klassisia linjoja ja sensellaista.
Joka vuosi huomaan hakevani yhä enemmän väriä, tekstuuria ja syviä sävyjä. Joka vuosi meillä menee ukon kanssa yhä enemmän tyyli yksiin (apua, näyttääkö meillä kohta miesluolalta?!)
Rakastan kulunutta puuta, vahvoja tapetteja ja kontrastia.
Miehisiä, krouveja elementtejä.


Tänään tajusin ehkä miksi alitajuisesti rakennan tälläistä pesää.
Se on helppo...siis helppo elää.
Ystäväni sanoin, teille vaan sopii ettei kaikki oo ihan niin justiinsa, vaan vähän heikunkeikun.

Plus että täällä ei kaikki irtokarvat, sormenjäljet ja pieni pöly näy.
Valkoisilla seinillä se onkin vähän eri stoori ja olen hukannut elämästäni hitokseen monta vuotta kuuraten  sormien jälkiä rosteripinnoilta, valkoisista seinistä, pesten hankalia lattiapintoja joissa näkyy kaikki ja ahdistuen. Kun tietyissä rakennus/sisustus- tyyleissä sekasotku vaan--noh korostuu.
Sen ajan voi käyttää muutenkin, siis puhdasta pitää olla, pesen vessan pari kertaa viikossa, imuroin joka toinen päivä ja pyyhin pinnat usein, en pidä tahmasta, liasta tai likaisista lakanoista, mutta siedän pientä sekaisuutta. Sitä ettei kaikki ole suorassa ja tiptop.

Eli ehkä mun mukavuudenhalu näin iän karttuessa ajaa mua siihen että elosta ja olosta tulis asteen mutkattomampaa.


...mä olen oppinut jopa nostamaan aika ajoin lepardibyysani sohvapöydälle ja keskittymään-ei mihinkään, siis aika ajoin.
Ja se on paljon se, ikiliikkujalle.











2 kommenttia:

  1. On teillä niin ihanaa :) <3
    Mekin laitettu vähän tapettia, kun nyt asutaan pidempi aikaisessa kodissa ;) vähitellen se oma tyyli ja muu alkaa näkyä.

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos <3
    Onnea uuteen kotiin sinne, varmasti ihanan näköistä, sulla on taito laittaa kauniiksi :)

    VastaaPoista