keskiviikko 10. elokuuta 2016

Eivät kai kukkaset kuki turhaan, nyt poimimme sen...






Minun henkinen vipuni kääntyi syysmodelle.


Olen syksy- ihminen, saan suurta iloa säilöessäni viinimarjamehuja pakkasiin ja vahdatessani lehtien kellastumista, laittaessa kynttilöitä ja koristevaloja ja kaivellessa villavaa päälle.
Tänään tunsin syksyn saapumisen, aamu oli raikas, kuulas, liedellä porisi herukkamehu ja jalassa oli jo villasukat.

Olen tallentanut kesän hetket kännykkään, koska en muista kameraa kanniskella.
Päätin jakaa kesähetket iPhonen syövereistä teille tänne.
Kesä sujahti liian nopsaan, mutta silti monta mukavaa muistoa tuli kovalevylle lämmittämään talven pimeitä iltoja ...























Tämä on soinut koko päivän päässäni;

Kiikustuolissa istun,
ja sinua muistelen.
Muistini tylsillä luistimilla
luokseesi luistelen.
siihen kesän kauan kauan sitten
syksyksi kääntyneeseen
ja oman hahmoni ensirakkauden
polteessa nääntyneseen

Siellä rannalla vihreän joen
rakkaudestani kertoen
sanoin eivät kai kukkaset kuki turhaan
nyt poimimme sen ensimmäisen yhteisen...

-Eput

2 kommenttia:

  1. juuri eilen katsoin blogistasi, mitä teit lehtikaaleille ja tein samoin + että kuivatan osan - mitä tuo tarakkapyöräkuva kertoo? pihakirppis 'ota tästä'? kovin tuntuu syksy lähestyvän täällä lähettyvilläkin 10-tien varrella...

    hannah

    VastaaPoista
  2. Ah, ihana postaus! Sai hyvälle mielelle! :)<3

    VastaaPoista