perjantai 12. elokuuta 2016

Äidin vapaapäivä.


Lapset oli mummilassa viime viikonloppuna.
Mulla sattui olemaan vapaaviikonloppu töistä ja päätin heittää rukkaset nurkkaan.
Ihan totta, en tehnyt juuri mitään järkevää, ehkä korkeintaan möyrin puutarhassa istuttamassa päärynäpuuta, mutta laskin nämä puhteet silkaksi huvitteluksi.

Hah, korvasin aamupalan lasillisella hyvää valkoviiniä ja sitten me nartut vielä oltiin simahdettu keittiön räsymatolle aamupäikkäreille ikkunasta tulvineiden auringonsäteiden alle.

Tuo koira on ihan paras lämpöpatteri nevö.



Illalla sytytettiin isännän kanssa tulet spurgupönttöön ja luukutettiin vanhaa, rosoista Bluesia tuutin täydeltä. (Oikeat unelmanaapurit, Soooorry, onneks meillä on maailman mukavimmat rajanaapurit,  joita meidän puuhat ehkä vaan vähän hymyilyttää, aivan mahtavia tyyppejä!)

Illan jo hämärryttyä Bluesin soljuessa, tynnyrissä ritisevien lieskojen  äärellä ja puissa roikkuneiden lyhtyjen alla istuessa, mies sanoi "tän lähemmäs New Orleansia ei Suomessa pääse"
Totta.
Hän olisi halunnut alunperin sisustaa A Love Song For Bobby Long- leffan värimaailmaan koko torpan. Paljon värejä ja hämyistä Orelansin fiilistä.
Tää meidän Blueberry Hills taitaa olla sekava soppa juuri tuota ja sitten mun diggaamaa vähän seesteisempää settiä yhdessä paketissa.

Tuo tynnyrin takaa pilkottava vihreä rakennus on seuraava puuhakohde, sisältä löytyy retusoitava hirsisauna, purettavia pihahuusseja ja koko tönön katto on romahtamispisteessä.
Eipähän tarvinu kansalaisopiston kursseja selailla tänäkään vuonna, on ihan omat opistot takapihalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti