lauantai 9. heinäkuuta 2016

Maalari maalasi...


Ajattelin vihdoin tehdä THE MAALIPOSTAUKSEN.

Tai siis aloitetaanpa ihan alusta eli pohjatöistä...
Meidän talo piti kirjaimellisesti hioa puulle asti.
Voi pojat, kuumailmahärpäkkeet oli heti poissuljettuja, sillä vanha maali ja puu oli niin ravissutta että koko tönö olisi voinut tussahtaa tuleen kuumuudesta.



Pihaan lehahti ulkoverhouskauppias kun korppi haaskalle. Vakuutti kuinka tää nyt vaan on helpompi korvata uusilla ja nätin moderneilla laudoilla ja helmipontti on muutenkin sou lääst siison. Saati sitten pellava ja bitumipaperi...
Paria kymppitonnista vastaan olisi uusinut kaikki vuorilaudat, sujauttanut väliin jotakin kivan modernia eristettä ja laittanut tuon laudoituksen juoksemaan ylös asti vaakana, tuon oudon pystylaudoituksen sijaan, ja olis kuule ollut kivasti tänpäivän maaleilla valmiiksi maalattua ja niin huoltohelppoa että painepesurilla vaan voi ruiskia puhtaaksi...

Ja sitten se huomasi iskeneensä tarjouslapun väärään rukkaseen.
Raukka sai tuta eukon joka rakastaa niin paljon vanhoja taloja että paasaa sylki suussa nykyrakennustekniikan  -ja materiaalit matalimpaan maanrakoon mitä tontilta löytyi.
Tiivi-ikkunakauppias ja tiivistekauppias varmaan tarvitsevat mun jäljiltä jonkinsortin tukiryhmää.

Noihin vanhoihin lautoihinhan ei kajota, se on paljon parempaa ja kauniimpaa puuta (vähän vanhana ja kuluneenakin) kun uusi sekunda joka vielä olis kuorutettu lateksimaalilla, estänyt ilmankierron, tehnyt sisäilmaongelmia, hirsivauriota ja ties mitä, puhumattakaan kuinka syvästi inhoan lasivillaa, mineraalivillaa, uretaania, tuulensuojamuoveja jne.

Nuo suharit mitä tännekin on eksyneet ovat ikävä kyllä todella vakuuttavia, ja jos ei talonomistajalla ole vanhan talon tuntemusta tai vain ymmärrystä entisajan talon käyttäytymisestä- ilmanvaihdosta eritoten niin täytyy sanoa että helposti noiden lipeväkielisten papereihin varmasti nimen laittaisi.
Huoh...ja näin pilataan monta vanhaa rakennusta ja nostetaan tonteille monta uutta nollaenergiataloa joita kutsuisin nollatalojen sijaan tikittäviksi sadanprosentin aikapommeiksi.
(anteeksi).









-SKRABAAMINEN. Ensialkuun selväksi kävi että kaikenlaisilla teräsharjoilla voi heittää vesilintua.



Yllä vasemmalla näkyvä skraba oli  huono meidän käteen, kokeiltiin eri koissa ja merkeissä tuota mallia.
Kerran ääneen asiaa aikanaan purnattuani K:lle, että voi kun olisi pisaran mallinen skraba joka uppoisi laudan profiiliin, sanoi hän ihana omistavansa moisen ja antoi sen lahjaksi!
(kolmas vasemmalta) , käytin sitä niiiin paljon että kahva liimattiin lukuisia kertoja takaisin ja teroitustakin tehtiin useasti, lopulta mieheni teki katkaistun ruuvarin päähän leikatusta tuon mallin mukaan tehdystä metallinpalasta hitsatun uuden kopion johon tuunasi kylkeen ruuvattavan ja irroitettavan kahvan josta painaa vapaalla kädellä lisää voimaa, se on tuo oikealla.


Yllä alkuperäinen, alla mieheni tekemä.

 ...ilman kahvaa...
 ...Ja kahvalla...

Mutta tämä pikkiriikkinen kolmionmallinen oli kaikkein käytetyin, jopa suuret pinnat mieheni veti tällä, sentti sentiltä, sillä jostain syystä tää iski puuhun lujimpaa ja oli todella terävä, terä kesti pitkään ilman että piti kääntää uutta raappapintaa tai hioa lisää terävyyttä.


Ennen maalaamisvaiheeseen pääsyä teimme vielä huolellisen maalipesun Virtasen maalitehtaan suosittelemalla maalipesulla ja annoimme seinän kuivua huolellisesti.
Ravistuneimpiin lautoihin sekä rikkinäisiin ulkovuorilautoihin jotka oli korvattu täysin uudella puulla teimme pohjamaalin johon sekoitettiin Pellavaöljyvernissaa.



Virtasen 4-öljyn maali on aivan loistotuote joka todellakin kestää vuosikymmeniä, on ekologinen ja antaa vanhan talon hengittää ja elellä.
Lisäksi uv-suojaus takaa hyvän värin pysyvyyden ja maali oli äärimmäisen riittoisaa ja mukavaa vedellä pintaan.
SUOSITTELEN!
 Hyvä kirja lukea maalaus asiaa suunnittelevalle; Panu Kaila: Kevät toi maalarin, perinteinen ulkomaalaus. 

Lateksimaaleilla maalattuja vanhoja taloja näke liian usein.
Koska lateksit muodostavat puun pintaan muovikalvon josta kosteus ei pääse läpi, on Suomessakin lukemattomia taloja joissa kosteus tiivistyy puuhun  pääsemättä ulos ja lopulta hirsi on niin mätää että voit painaa voiveitsen seinästä läpi. 

Maalijuttuja kannatta sikäli pohtia tarkkaan, sillä se nostaa talon arvoa hyvin tehtynä. Pohjatyöt ajan kanssa duunailtuna tuo pitkän maalausvälin ja talolle elinikää.

Mä en liiemmin pidä maalaamisesta, saati maalin raaputtamisesta joten helpompaa oli ottaa selvää millä tavalla talo hengittää, ilmanvaihto ja rakenteet pysyvät hyvänä, puu ravittuna ja huoltoväli toooodella pitkänä. Siksipä päädyimme 4-öljyn maaliin joka on suunniteltu tänne kylmään ja kosteaan.


Tässä pinta vain yhden maalauskerran jälkeen, maali olisi ollut täysin peittävä ja kaunis, mutta vähintään kaksi kerrosta toki aiomme maalata sillä tuo vanha kuiva skrabattu pinta sen vaatii.
Maalissa on huikea fiilis ja reilu pigmentti.

Sävy on valittu Wanhanajan maalikartasta ja mielestäni meni
 nappiin.
Blueberry hill on oma rosoinen itsensä, mutta jälleen arvoisensa siisti takki päällä.


"Asuntonäytöstä ikkunan kautta" tulee ensi talvena kaksi vuotta, muutostakin on tapahtunut...

























2 kommenttia:

  1. Hienolta näyttää! Mekin löysimme vihdoin myös vanhan talon ja tänään olen raapinut lautalattiaa puhtaaksi. Kädet rakoilla, mutta lopputulos palkitsee.:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos <3
    Oi, ihanaa!!! Onnea uuteen kotiin :):):)

    VastaaPoista