sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Keittiössä...




Tiedättekö mikä on aivan ihanaa.
Aika simppeli juttu, mutta se, kun saa pitää ikkunoita auki!
Ihana istua kahvilla keittiössä avoimen ikkunan edessä ja kuunnella linnunlaulua.
Jotenkin niiiin villiä pitkän talven jälkeen, hah.


Mun makuuni iskisi tällä hetkellä  vaaleus, väljyys, harmonia ja seesteisyys.


Mies taas pitää väreistä, antiikin keräämisestä ja eräänä päivänä kun siivosin jääkaappia kuorruttavat värikkäät piirustukset pois, tuumasi hän heti että toivottavasti lapset tehtailevat ovet taas pian täyteen. Hänen mielestään jääkaapinovet ilman piirustuksia ovat alastomat :D.
Hän pitää kodikkaana värejä ja elämisen jälkiä.

Meillä on sitten osa huoneista karsitumpaa ja vaaleampaa ja osa värikkäämpää.
Kompromisseja, ja tykkään kyllä, kodikasta molempien mielestä.
Kaikkien lempparijutut yhden katon alla.
Mies kotiutti meille tälläisen  wanhan metallikyltin yksi päivä.
Kieltämättä, tuollaiset värikkäät, rouheat yksityiskohdat luo kivaa fiilistä ja kodikkuutta.











2 kommenttia:

  1. vaaleus - valoisuus... miksiköhän ennenvanhaan kodeissa vaihdettiin vaaleat matot ja verhot ym. päiväpeitot ja tuolinpäälliset kesäksi, kun ulkona oli muutenkin valoisaa? talvella sitten oltiin "pesässä" paksujen verhojen, mattojen ja tummien sävyjen keskellä, kun ulkonakin oli pimeää - mietin vaan - ei minusta olisi tuplaikkunoiden (tripla-) siirtäjäksi kesäksi vintille ja sieltä taas syyskuussa sama homma toisin päin -

    hannah

    VastaaPoista
  2. Niinpä.
    Mummoni noita ikkunoita jaksaa vieläkin kantaa. Itse poistin vain ne muutamat tuuletusikkunat. Iso vaiva. Valoisaa kesää! :D

    VastaaPoista