perjantai 15. huhtikuuta 2016

Kauneuden kaipuu...


Olen armoton esteetikko.
Mieheni sanoin "jos se sun mielestä on nätti ni sen ei tarvi olla käytännöllinen"
Ollaan molemmat vähän boheemeja ja nähdään potentiaalia oudoissakin jutuissa.
Tämä kuvan lamppu on metallikierrätyslavalla sojottanut ikivanha hitsauspöydän metallilamppu.
Se luo täydellisen valon makkariin.
Ei käytännöllinen lukulamppu, mutta sitäkin kauniimpi.


Luin sen Kon Marin kirjan ja osan ajatuksista allekirjoitan, osa menee mielestäni yli.
Olen hakenut tasapainoa ja karsinut elämästä tavaroita ja asioita jotka vaikeuttavat, hidastavat ja tekevät arjesta raskaampaa.
Olen laittanut tavaraa pois isolla kädellä ja huomannut siivouksen helpottaneen, kaappien tyhjentyneen ja olon keventyneen.
On helpompaa, seesteisempää ja tehokkaampaa siivota kun roinaa ei pursua.
Mutta mikä kaikkein hätkähdyttävintä, ne tavarat jotka jäävät, jotenkin loistavat, näyttävät kauniimmilta ja ottavat paikkansa, kun niiden ei tarvitse kilpailla tavararöykkiöiden ja koriste-esineiden rinnalla.


Esteetikon silmä vaati Enfieldiin "vanhennusta"; vanhempaa satulaa, tankoa ja kauniimpaa ilmanputsaria, vielä kun vilkut vaihtuvat aivan pieniin ja kauniin mallisiin ja takavalo vanhaan niin tuo on minun silmääni kauneuden huipentuma <3

 Työmatkat ovat muuten taittuneet tuolla kun siivillä.
Hymy korvissa, ripsivärit poskilla (koska esteetikko käyttää vain avokypärää, umpikypärän visiiri on liian kakstuhattalukua) ja itikoita hampaidenvälissä duuniin saapuminen herättää välillä oudoksuntaa.








Kaunista loppuviikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti