tiistai 2. helmikuuta 2016

Vanhan talon pelastaminen osa 1; "Hattu ja kengät"

Suomessa maaseutu autioituu, muutetaan ytimiin ja monet, liian monet vanhat talot saavat rapistua ja unohtua. Mikä on harmi, suorastaan vääryys.

Vanha talo joka on seissyt ryhdissään sen sata vuotta, seisoo siinä toiset sata oikealla huollolla ja fiksulla rempalla. Väittäisin että hyvin kunnostetun vanhan talon elinikä on pidemmälle eteenpäin kun nyt halvoista, huonoista materiaaleista rakennetun uuden pakettitalon elinikä tulee ikinä olemaankaan.

Miksi...noh perustelen sitä tässä matkan varrella.

Meillä kaikki alkoi siitä että soitin kunnalta talon omistajan ja hankittiin lupa kavuta katselemaan tölliä. Kun alustavat suunnitelmat ja tiedustelut oli tehty jatkoin hakemalla Domus classican osaajarekisteristä kahlaten potentiaalisimmat perinnekorjaajat ja pyysin tonteille tekemään arvion talosta. (kolme muutakin alan ymmärtävää ystävää kävi taloa katsomassa kanssamme).

Opiskelin perinnekorjausta, tein rakennusuunnitelman ja vakuutin mieheni hyppäämään tuntemattomaan kanssani.

Aivan ensimmäiseksi kauppojen jälkeen soitin tontille kaivinkoneen.

Niinkun usein hylätyissä taloissa, tässäkin puutarhan hoitamattomuus oli kasaannuttanut lehteä, ruohoa ja maa-ainesta alimpiin vuorilautoihin asti ja kapilloinut kosteutta päätyyn.
Kivijalka kaivettiin esiin ja samalla kun lattiat oli purettu kaivoimme talon alle lisää ilmatilaa ja lisäsimme uusilla kissanluukuilla hengittävyyttä.
Alimmat hirret menivät myös vaihtoon.
Työn teki osaava Hirsiberia Ky.

Oikeastaan on kolme asiaa, jos ne ovat kunnossa niin rohkenisin väittää että silloin autiokin talo on erinomaisen potentiaalinen kunnostettava;

1)  Jos "hattu" on kunnossa, eli katto ehjä. Silloin vesi ei ole päässyt vuotamaan ja rakenteita kostuttamaan.
Meidän sinisen wanhaakin vanhempi peltikatto oli rujo mutta erinomaisessa kunnossa rännejä lukuunottamatta, pakkaantunut lehtiaines oli päässyt ruostuttamaan reikiä, mutta siitä viis, muuten katto oli vain maalia vailla.

2)  Kengät, eli kivijalka. Kun kissanluukut on vain pidetty auki ja ilma kiertänyt, " jalat" ovat kuivana eikä lahoa synny kun hapetus rullaa. Meillä tien pääty oli juurikin optimaalinen ja luukut auki, kaikki kuivaa ja siistiä, mutta pihan puolelta joku neropatti oli slammaillut luukut kiinni ja lopulta vielä maanpinta noussut ja kostuttanut ne kaksi alinta hirttä ja lisäksi lattia piti purkaa kokonaisuudessaan ja rakentaa lattiankannakkeita myöden uusiksi, mutta tilanne oli jo tiedossa ennen kauppoja ja budjetoitu. Eikä projekti muutenkaan ollut mikään mörkö, lankut ylös, puru välistä suurtehoimurin kyytiin, lattia purkaen ja rakentaen uusiksi (täällä kuvia tästä vaiheesta ) Ville pulpautti lahot hirret uusiin hetkessä ja lattiakin rakentui ihan tahdillaan. (kuvia)

3) Jos taloa ei ole remppailtu pahemmin 70-90  luvun hittimatskuilla, kuten muovitapeteilla ja muovimatoilla ihan kauttaltaan, ne nimittäin eivät kosteutta lävitseen päästele, lämmittämätön talohan nimittäin elelee aikalailla. Eikä myöskään sotkettu rakenteisiin lasivillaa tai muita materiaaleja jotka eivät kuiva ikinä kastuessaan, lasivilla mädännyttää kaiken ympäriltään mikäli saa vettä sisuksiinsa, minä ja ko. matsku ei olla oikeen väleissä.
Plussaa on myös sisäsaunan ja suihkun puuttuminen, ne kun tuovat kosteusrasitetta varsinkin väärin rakennettuina niinkun ne ikävän usein ovat tehty vanhaan taloon jälkiasennuiksina. Meillä ei ollut kumpaakaan, ainoastaan kaksi vesivessaa ja keittiön hana.


Lähtökohtaisesti väitän että vanha talo ehjällä katolla, hengittävällä kivijalalla ja ilman turhan nykyaikaisia korjauksia on täysin pelastettava ja asuttava talo.



Palautimme kaikki säästetyt lankut jotka vain pystyimme ja lopulta ainoastaan kahteen huoneeseen kahdeksasta jouduimme laittamaan uutta lattialankkua, mies teki töitä raksalla leipätyönsä jälkeen työmiehen lähdettyä, toisinsanoen projekti puksutti eteenpäin nonstoppina melkein pari kuukautta jonka hirsimies Ville meillä oli apuna.

Hirsiberian pojilla oli hyviä vinkkejä muutenkin meille, pitkän perinnekorjaamisen ja vanhojen talojen kunnostamisen kokemuksella.
Lopulta hirret oli paikallaan ja kaikki laho puu korvattu ehoon vanhaan kierrätyshirteen ja lattiat paikallaan, oli aika jatkaa projektia ihan kaksin (ja olihan meillä talkoita, kiitos kaikille ihanille avuliaille kavereille jotka raksalla kävitte jeesaamassa<3)
'Mutta iso puss meidän ihanalle perheelle, kaikki jakso tukea prokkista, kahnauksia tai väsymistä ei syntynyt pahemmin ja kun näytti että väsymys orastaa niin sitten pidettiin taukoa ja tehtiin kivoja juttuja arkea rikkomaan. Pääsääntöisesti oli vaan kiva touhuta yhdessä, suunnitella omaa kotia ja haaveilla matkan varrella...





Ainiin ja heti kolmantena päivänä talon omistajina irrotimme kaikki rikkonaiset ikkunankarmit, lähes jokainen ruutu oli kivitetty rikki.
Mulla oli iltapuhteina, samalla kun luin iltasatua, katsoin telkkaa tai kokkailin toisella kädellä joka nurkka täynnä ikkunankarmeja joita putsasin, maalasin, kittasin, lasitin ja kunnostin ah aivan liian monta ikkunaa, mutta jotka jokainen ansaitsivat kunnostuksen

 Ikkunoista täällä ja muutenkin pitkin matkaa blogissani jotain kuvaa, niin paljon niitä on tullut kunnosteltua.

Alkuun tilasimme lasia valmiiksi leikattuna lasiliikkeestä karmeihin mutta matkan varrella huomasimme niin monen tekevän ikkunanvaihtoja että useilla taloyhtiöillä seisoi loppuvuodesta ikkunalavoja kaatikselle matkalla, kysyimme luvan ottaa akkunoita ja koska jätettähän ne heille ovat niin saimme vanhaa vedettyä lasia ilmaiseksi ja mies leikkasi ruudut loppuun ihan itse kierrätyslasista, mikä ihana mies.

Rakastan vanhoja ikkunoitamme ja oikeasti meillä on ihan lämmin täällä, lämmitämme puulla, miinuskolmenkymmenen asteen päivinä aamuinilloin, muuten pakkasella vain aamuisin,  ja hyvin lämmittävät. Laitamme patterit päälle vain jos emme ole kotona ja ilmalämpöpumppu meillä hörisee pönttisten tukena. Joulukuussa oli kovia pakkasia ja olimme kaksi viikkoa pois kotoa lomailemassa jolloin patterit menivät päälle, sähkölaskumme oli 163 euroa tuolta kuulta ja se ei ole paha kun miettii kuinka paljon kokkasin, leivoin yksille markkinoillekin parikymmentä pellillistä, pidettiin koristevaloja nonstoppina ja käytettiin muutenkin enemmän virtaa. Aikas hyvä tuo puulämmitys tässä talossa, normaali sähkönkulutus meillä on nimittäin yleensä tuosta reilusti alle puolet ja puuta saamme mummilan metsästä käydä kaatamassa. 

.

En voi jättää tätä postausta nyt näin rumiin kuviin...parit fiiliskuvat eiliseltä. Jatkan  tällä remonttiteemalla jahka saan setvittyä kuviani tänne.
Ensi kerralla jotain hyvin remppapitoista taasen.











9 kommenttia:

  1. Mäkin suren kauniita hylättyjä maalaismiljöitä :(
    Teillä näyttää niiiin ihanalle, etten kestä! ♥ ♥ Ihanaa, kun yksi upea vanha talokaunotar on pelastettu, ja vielä viimeisen päälle rakkaudella, että mikä sisustussilmäkin löytyy sieltä molemmilta!

    VastaaPoista
  2. Ihana blogi, kauniita kuvia ja kissoja :) Olen iloinen että löytyy ihmisiä jotka haluavat ja osaavat pelastaa tuollaisia ihania talovanhuksia.

    VastaaPoista
  3. Olette tehneet hurjasti töitä ja saaneet ihanan kodin! Mekin olemme pitkään etsineet tältä seudulta vanhaa taloa, mutta eipä vain tahdo löytyä.. Vinkkaahan jos tiedät. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Oih, siis hämeen suunnalta?
      Mulla kyllä lenkkeillessä on sellainen autiotalo tutka päällä :D

      Poista
    2. Kyllä. Hämeenlinna-Hattula -sijainti olisi mieluisin. Asumme Hattulassa.Eiköhän joitakin taloja ala tulla myyntiin nyt keväällä. Suurin osa vanhemmista taloista on vain remontoitu pilalle esimerkiksi väärillä materiaaleilla.

      Poista
  4. Kuten ollaan juteltu,toisinajattelijoitakin löytyy ja enemmistönä.Ikävä kyllä. Hattua nostan teille! Upeaa! Ja sininenkin nostaisi jos pystyisi ;D

    VastaaPoista