perjantai 5. helmikuuta 2016

Tulisijoista


Mun piti tehdä; "osa 2 talon remontin eteneminen" -tänään, mutta innostuinkin nuohoamaan uuneja ja päätin kertoilla meidän tulisjojen sielunelämästä.
Olen monia valurautakannen käsittelyaineita kokeillut ja usein pettynyt, käryävät ja haisevat pitkään pahalta ja pinta kulahtaa nopeasti. Vaan nytpä se oikea löytyi enkä aio enää mitään muuta kokeillakaan! Domus classican osaava henkilöunta osasi neuvoa tämän vanhan perinteen mukaan valmistetun hellamustan. Jättää kauniin mustan pinnan, helppo levittää, ei haise juurikaan kilpailijoihinsa verraten ja on pitkään kestävä lopputulos.



Meillä kokataan paljon puuhellalla, siitä saa ihanan lämmön tupaan ja jotenkin ruoka vaan hautuu ihanasti oikealla hellalla.


Mies löysi rautatangonpätkiä, leikkeli tasapitkiksi "tikuiksi" ja väänteli itse tuollaista tyrnempää kettinkiä. Siitä tuli juurikin niin krouvi kattilaroikotin kun suunniteltiinkin. Kaikki on aina käden ulottuvilla paljon kokkaavassa kodissa!



Niin on se vähän muutosta kokenut tuokin hellanurkka viimevuoteen verraten :D
Hellan viereen muurattiin pätkä tiiliseinäkettä paloturvallisuuden vuoksi.

Suurin paloturvallisuuden lisääjä oli piippujen slammaus. Hormin pinnoitus massaamalla on hyvä vaihtoehto vanhaan taloon, se ei pienennä hormin pinta-alaa ja näin myös veto pysyy hyvänä. ((aiheesta esim täällä)
Kilpailuttakaa sitten useampi tekijä ja ottakaa selville kuinka paljon massausta ko. tekijä on kerennyt tekemään ja takuut.
Meillä ensimmäisen ja viimeisen kilpailutuspyynnön välillä samasta urakasta hintaero oli huima summa rahaa Tässä tapauksessa paikallinen nuohooja oli edullisin, kokenein ja ammattitaitoisin valinta työhön. Heiltä hormit saivat myöskin 10 vuoden täystakuun. Laadukkaat aineet takaavat sen että huoletonta lämmitystä on kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.


Kaikki hormit olivat huonossa kunnossa, piipun pään tiilet jo pois paikoiltaan pitkän lämmittämättömyyden ja piipunhattujen puutteen vuoksi, satanut vesi ja lumi oli saanut rapauttaa hormeja rauhassa. Mies teki ruostumattomasta teräksestä aukeavat piipunhatut, on kivempi nuohota, nyt ei hormit kastu (vaikkakaan eivät säännöllisellä lämmityksellä juuri muutenkaan). 



Ruokailutilan pönttis ostohetkellä...


Maalit raaputettuna (kiitos Maijan avun!)


Ja maalattuna.
Värin sekoitusvirheen vuoksi ei ollut ihan mitä haettiin, harmaan sijasta baby blue.
Joten...


Rustiikkisempi soundi löytyi vetämällä päälle itse valkoisesta ja mustasta sekoitettu tummanharmaa kalkkimaali.
Hyvin on pysynyt kalkkimaali pinnassa ja tykkään tosi paljon tosta matasta lookista.
(Muistakaa jättää se kalkkimaalien mukana usein myytävä suojavaha laittamatta)




 Olohuone lattiat ylhäällä ja liekkipönttis raaputtamatta.
Vahvistin tuota uunin kivijalkaa muuraamalla lisää kiviä alle ennen lattioiden takaisin laittoa.







 Pönttöuuni on maalattu vanhanajan harmaalla pellavaöljymaalilla .
Kestää hyvin kuumuutta ja nokea.

Tärkeimmät lämmittäjän nyrkkisäännöt on säätää palamisvoimakkuutta ilmansaannilla EI PELLEILLÄ. Jotkut pienentävät peltejä vähentääkseen vetoa ja lisätäkseen lämmitystehokkuutta, näin tehdessä pellin reunat alkavat kulua ja rapistua siellä sisällä liiasta kuumuudesta ja lopulta vaikka pelti on kiinni, on siellä pelti auki kun reunasta puuttuu pala, ja koska luukut eivät koskaan ole aivan tiiviit vanhassa uunissa on siellä sitten iloisesti peltien suljettua veto viilentämässä uunia.
Toinen juttu on että peltejä ei saisi sulkea kokonaan kun hiillosta on vähääkään uunissa. Ihan vaan oman terveyden vuoksi odotamme aina että viimeinenkin kikkare on hiiltynyt ennenkun pellit sulkeutuvat kokonaan.
Täällä uunit varaavat todella hyvin ja kun korvausilman kanssa jaksaa pelailla niin saa kyllä kaiken hyödyn irti ja pesällinen puuta riittää vallan mainiosti lämmitäämään.
Kesällä aion käydä kaikki tulisijat sisältä läpi ja huoltaa korjausmassalla pesien seinämät joita tuli on päässyt kuluttamaan. Siitä sitten lisää keväämmällä.




4 kommenttia:

  1. Oh-hoh! Totisesti on muutosta tapahtunut aivan mahdottomasti!! :) Täytyypäs laittaa korvan taakse tuo käsittelyaine, pitäisi meidänkin puuhellaa hieman hoivailla. Puuhella ja yleensäkkin tulisijat on kyllä parhautta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Tuo on kyllä hyvä aine, ainakin meillä on toiminut käytössä hyvin.

      Poista
  2. äytyy laittaa tuo aine mieleen. Tuo on se homma, joka meillä tuppaa aina jäämään. Sutari aina muistuttelee :D Meillä mies tykkää käyttää enempi puuhellaa, minä olen olevinaan liian hektinen, että usein päädyn sähköhellaan vaikka onhan siinä puuhellalla tehdessä oma tunnelmansa ja lämmittäähän se mukavasti. Silloin, kun oli vauvan kanssa kotona kaksistaan oli mukava puuhellalla laitella aamupuuroa vaikka. Nykyään muksujen kanssa rientää ulos tai johonkin reissuun yleensä heti aamupalan jälkeen, niin se vähän himmaa puuhellan käyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän... meilläkin eniten tuo lämpenee leppoisina sunnuntai aamuina kun ei ole kiire mihinkään... :)

      Poista