sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Remontin syvin olemus-ja siitä selviytyminen....

Tässäpä kuvakooste siitä miltä intensiivinen 7 kuukauden täystiivis remonttirykäys autiotalosta muuttokuntoon (ei valmiiksi mutta asuttavaksi)  oikeasti näyttää.
Remontin syvin olemus kuvakoosteena olkaapa hyvät.


Jossain vaiheessa huomaa että käsilaukussa meikkipeilin ja huulipunan rinnalla on Leatherman, wd-40 pullo ja rullamitta.


Ulkona syömisen määritelmä -ja taso muuttuvat täysin.



Arjen luksusta on maalata ja haaveilla hyvän ystävän kanssa raksalla.


Keittiön pöytä-kuten kaikki muutkin paikat ovat täynnä työkaluja tai vähintäänkin keskeneräisiä projekteja.


...aamukaffen kylkiäiseksi hivuttautui hömppälehden tilalle tee se itse- lehti, remontoijan lehti ja Panu Kailan hittikirja...


Kaikkein suurin asia remontoidessa on ne pienet irtiotot...


...reissu museoon...


...päivä linnajazzeilla...


...rullaluistellen...


...Duudsoneita katsomassa...


...teatterimatka Helsinkiin...



...lätkämatsiin...


...uimahalliin...


...tai jonnekin ihan muualle!
Okei tajusitte jo idean.
Oikeasti tasaisin väliajoin remppahanskojen riisuminen ja pienet reissut saa mielenkiinnon pysymään projektissa-ja arjessa.
Remontin väkisin puurtaminen on kun söisi purkkaa nälkäänsä-eipä paljon naurata.

Huomattiin että jo viikonloppureissu muissa ympyröissä sai remonttivarpaan vipattamaan ja sitä oikein sormet syyhysi sorvin ääreen.


 Muita remontin keskellä ihastuttaneita, vihastuttaneita ja naurattavia asioita;


Suoristusrauta sujuvasti käsisirkkelin vieressä (yksi remonttimies tuota pyöritteli ja kysyi mikäs vempain tämä on :D)


Mulla aamurutiineihin kuuluu hampaidenpesun sivussa meikkivoide, kissarajaukset ja ripsiväri -aina, siis aina. Ainoastaan kipeänä en meikkaa.
Usein mun turhamaisuudelle naureskeltiin, että kuin sä viittit raksalle meikata kun oot kuitenkin pölyssä ja sonnassa, tai että tehän ootte ollu ikuisuuden yhessä ja sä se sitten jaksat tälläytyä.


Mun blondin logiikalla jos on ollut toistakymmentä vuotta yhdessä ja se ensihuuman särmä hioutunut pyöreille kulmille niin eikös sillon just oo tärkeämpää yrittää miellyttää sitä toista ja edes vähän antaa turhamaisuuden kukan kukkia... 


Remontin pölyn, hien ja bodaamisen vastakohtana huulipuna, kiharat ja korkkarit tuntuu vieläkin enemmän ihanalta turhuudelta!
Puhumattakaan kampaajan tuolissa istumisesta, vaikkakaan kampaajan ilmeestä päätellen hän ei olisi halunnut kuulla enää yhtään tarinaa starkin valikoimien mahtavuudesta, oikean jiirisirkkelin löytämisen vaikeudesta tai miehen vääntämistä upeista kannakkeista.



Muita huomioita; 


 Aamukahvi posliinimukista maistuu raksallakin hyvältä...



...aina jotain paikkaa kolottaa tai jomottaa...


...rapatessa roiskuu...


...Grilliin viikoksi unohtuneet nakit ei ole katastrofi vaan ylpeä emäntä esittelee naapurille kuinka on löytänyt näin mahtavia käsintehtyjä makkaroita jotka oikeasti homehtuu ilman lisäaineita, viimeksi ne hookkandblööt ei edes homehtunut muovikuoriinsa hajapäisen emännän jäljiltä....


...mutta silti tämä ekohippi, lähiruoka-luomu-mutsi oppi höllään pipoa sen verran että egen juusto satunnaisesti ei enää aiheuttanut minkäänlaista morkkista. Joskus nääs saa oikasta kuhan ei jää tavaks...


...torkku ajastin tuntuu ihanalta ja merkittävältä keksinnöltä...


...väsynyt huumori muuttuu vieläkin väsyneemmäksi...




...luovuus nousee ihan uusille leveleille, jos juhannusaattona rappausinnon iskiessä rautakauppa on kiinni ja muurauslapio rikki niin anopin lahjuspöytähopeatkin käy vallan mainiosti. (kunhan ei kerrota kelleen).


...sitä huomaa että kun muut kauhistelee pienen hylkeennäköisen koiranpennun tuomista keskelle raksaa...


...antaa piupaut muiden mielipiteille ja huomaa että tuo pieni pallo on juurikin se hahmo joka tuo uutta boostia, nauruja, haleja ja hyvää mieltä jokaiseen raksapäivään ja vastoin muiden kauhisteluja meneekin kuin siivellä kaikessa muussa tohinassa. Ihana pieni pallo!








 ...Sitä huomasi myös että toi mies on aikas ihana-oikeesti.
Kun emäntä hankki liian isoja mööbeleitä, suostui hän pienen jupinan jälkeen lopulta kerran purkamaan eteisen väliseinän ja kerran tekemään ulkoseinään reiän...



 Miehen puhelimesta löytyi tälläinen kuva tekstillä; "äiti opettaa; -halvimmat tuotteet on aina alimpana"
(Oikeasti me haettiin juniorin kanssa tuolta alta hänen pudonnutta superpalloaan)


...ennenkun muutimme edes sisään oli täällä pidetty kolmet bileet, raksankin keskellä kannaattaa joskus vähän höllätä, ketään tuskin haittaa sirkkeli nurkassa kunhan on hyvä flow.
Sitäpaitsi se sai tämän töllin tuntumaan kodilta, rakkaat ihmiset, oma kädenjälki, monet talkoot ja usea ilta haahuillen ja suunnitellen tapetteja, maaleja ja materiaaleja....


 Eräänä aamuna postia hakiessa hieraisee silmiä, sieltä sateenkaaren päästä todellakin löytyy oma aarre.
 Huokaisee vision osuneen oikeaan, täällä on hyvä olla, täällä saa kaikkien ideat kukkia.
Juuri nyt meillä on yksi kappaletta Royal Enfieldin prätkää keskellä olohuonetta, mies rakentaa kesäksi menopeliä, lapset paukuttaa rumpuja huoneessaan niin että sammalet rapisee hirsien välissä -oma tupa oma lupa.







5 kommenttia:

  1. Mahtava hyväntuulinen ja elämänmakuinen postinki ♥ IKÄVÄ!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos murunen. Voih niiiiiin on <3 onneks kohta nähdään :)
      aurinkoisia keätpäiviä sinne!!!

      Poista
  2. Kiitos ihana <3
    no todellakiiii, täytyy sopii jotain... puss!

    VastaaPoista
  3. Ihana koti ja perhe teillä! Tämä oli niin ihana postaus, että sai nauramaan ihan ääneen. Tulen varmasti palaamaan tähän seuraavan vuoden aikana uudelleen, kun kaipaan boostia ja vertaistukea. Meillä on alkamassa rakennusprojekti. Kääk! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, ihana kuulla! :)
      Paljon, paljon voimia ja tsemppistä rakennusprojektiin, muistakaahan levätäkin välillä. Aurinkoista kevättä.

      Poista