maanantai 8. helmikuuta 2016

Autiotalosta kodiksi REMONTTIA osa 2...




Kerroinkin että
  aivan ensimmäiseksi otimme rikkonaiset ikkunat pois ja levytimme fönat kiinni.
Aikaisemmissa postauksissani olen jo puolustanut niin sähäkästi vanhoja ikkunoita ja liputtanut niiden korjaamisen, en vaihtamisen puolesta että säästän teidät tältä paatokselta tälläkertaa.
Tässäpä vain muutama ikkunankorjauskuva.
Kitattavaa ja lasitettavaa riitti, ja puolivalmiita, maalattuja, kittausta odottavia, kitattuja ja lasitettuja tai lasittamattomia karmeja lojui kaikkialla.
Muut kutovat villasukkia leffaa katsellessa, minä rapsuttelin ikkunoita.







Hirsimiehemme vaihtoi alimmat hirret ja samalla huonot ulkovuorilaudat vanhan mallin mukaan sahalla sahattuihin uusiin.
Ikkunan kärsähtäneet karmilaudat vaihtuivat samalla uusiin ja joka viikko jokin ikkuna sai aina valmiin ikkunansa takaisin ja ihanaa kun levyjä sai purkaa ja valo virtasi jälleen sisälle.








Talon ostettuamme tilasin heti kaivinkoneen kaivamaan kivijalan kunnolla esille.
Työ osoittautui haastavaksi sillä koko tontti on suurta kivilohkaretta täynnä ja talo seisoa tönöttää kalliolla. Kaivinkone huusi ja kaivetut kivet olivat valtavia, ihan talon vierestä en paikkapaikoin antanut kaivaa, sillä pelkäsin sen liikuttavan perustuksia joten päästiinpä ihan lapiohommiinkin.







Keväällä samainen kaivinkone saapui uudelleen, levittämään alkutalvesta kivijalan ympäriltä kasatut maa-aineksen tontin notkoskohtaan.
Päästiin vähän suunnittelemaan pihaakin.


Suunnitelmissa oli katon kunnostus ja ennen sitä tilasimme nosturiauton pätkimään suuren koivun talon nurkalta. Näin suuret puut talon liepeiltä on aina hyvä kaataa, etteivät juuret rupea nostelemaan perustuksia ja toisaalta putoavat lehdet likaavat katon ja tukkivat rännit.



Pihalta karsituista puista ja ryteiköstä tulleet oksat naputtelimme oksasilppurilla hakkeeksi. Rakensimme lasten kanssa pienen hyötypuutarhan; maalasimme käytöstä poistettuja lavakauluksia harmaalla, laitoimme alle aluskankaan pitämään rikkaruohot poissa ja levitimme puuhakkeen kankaan päälle rajaamaan puutarhan.
Kaikki meni siis käyttöön, runko polttopuiksi ja oksat hakkeeksi puutarhaan.




Kävimme melko perusteellisesti läpi myös ryömintätilan; mies lapioi sankoihin ylimääräistä maa-ainesta ja kiveä, minä kärräsin pois. Nyt on suurempi ryömintätila ja ilma kiertää vieläkin paremmin vaikka hyvältähän tuo näytti tien puolelta muutenkin, kuivaa ja priimaa lattiaa, mutta ei vara venettä kaada.




Loppusyksystä saatiin vielä kattokin uuteen maaliin ja avot että muuttuikin töllin ilme.
Kesällä sitten ulkomaalaus ja pieni sininen on taasen iskussa.
Ulkovuori maalataan aivan ehdottomasti legendaarisella Virtasen neljän öljyn maalilla.


6 kommenttia:

  1. Uuh, mua ei saisi tollaseen ahtaaseen ryömimään. Tulis paniikki! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sama juttu!!! Onneksi ihana mies hoitaa likaiset hommat :D

      Poista
  2. Ihana koti teillä! Koti tuntuu varmasti vielä enemmän kodilta, kun sen on itse korjannut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä se niin on, tai ainakin meillä tuntuu olevan.

      Poista
  3. Voi että, kyllä olette paljon saaneet aikaan. Ihanan näköinen koti teillä!

    VastaaPoista