tiistai 26. tammikuuta 2016

Vuosi sitten...

Rupesinpa kännykän kuvia katselemaan iltana eräänä...
Nämä seuraavat ovat päivätty 18 tammikuuta 2015 eli aikalailla tasan vuosi sitten.



 Koko alakerta näytti tältä, korvattiin hirsiä, kaivettiin rossipohjaa, tehtiin lisää kissanluukkuja, kannettiin törkyä, kiviä, jätettä, rakenneltiin lattioita...



Alla sama nurkka jälkeen.





Itseasiassa etsiskelin näitä kuvia mieheni tuumattua; "kun ei jotenkin saa mitään aikaiseksi" Hahh!


On me nyt jotain saatu aikaiseksi...






Näiden  lattiallisten kuvien päiväys on 9 maaliskuuta.
Että aikas nopeella temmolla tapahtui, vaikkakaan ei otettu stressiä, tehtiin kun kerettiin ja palo ja rakkaus projektiin pysyi vahvana kaiken aikaa.







                                        Rappukäytävä silloin ja nyt...




Remontin keskelle meille muutti nelijalkainen vauva ja väittäisin että tämän jätin sydäntä pakahduttava rauhallisuus ja lauhkeus on osittain juurikin remppalapsuuden ansiota.
Sitä ei paljon viitti ressata kun oppi jo pienenä nukahtamaan vasaran ja sahan paukkeeseen ja sai olla ihan kaikessa menossa mukana. jo silloin
Ihana...


Haluaisitteko lisää katastrofinmakuisia remonttikuvia ja remppaselvitystä vai sisustusfiiliksiä?

14 kommenttia:

  1. Hei, miksi ihmeessä maalasitte pönttöuunin?!? ;D Siinähän oli niiiiiin mageet lieskat !!! :'D
    Remppakuvat ennen ja jälkeen on aina huippuja, varsinkin ku on "tehty muutakin kun maalattu" <3

    VastaaPoista
  2. Remppaselvityksiä, kiitos! Ihan mahtavia tsemppikuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä siis tulossa lisää! :) Kiitos

      Poista
  3. Hyvin olette reippaita - kaunista jälkeä. Ihana tuo hauvavauva :) remppakuvat kiinnostaa - toki sisustus myös- Mukavaa viikkoa !

    VastaaPoista
  4. Reipasta toimintaa! Toi onkin hyvä tekniikka palautella mieliin, miten sitä "ei ole saanut mitään aikaiseksi". Välillä oikein harmittaa, ettei ole tullut itsekin otettua enemmän keskeneräiskuvia, mutta yritän myös säännöllisesti muistella, että tuo ja tuokin on laitettu.

    Meidän kphta 11-v koira tuli myös aikoinaan edellisen talon remontin keskelle. Siitä on vieläkin muistona pureskeltuja työkaluja :D Ko. koira ei kyllä pelkää mitään kolinoita yms. joille on nähtävä syy. Valitettavasti ilotulitteita on pikkuhiljaa rupenut silti stressaamaan jonkin verran ja nyt ihan vuoden parin sisään myös räjäytyksiä yms. mitä tässä kuuluukin paljon, kun asutaan kohtuullisen lähellä varuskuntaa. Eikä mennyt loogisesti tämäkään siinä mielessä, että esim. kattiloiden räminää arasteleva ennen joulua kuollut toinen koiramme taas ei koskaan lotkauttanut korvaansakaan ilotulitteiden ja ampumisen suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) No mäkin helposti siinä touhutessa unohdan napsia kuvia, onneksi tuli edes jonkin verran otettua vaiheista fotoja, jälkikäteen tosi mukava katsella edistymistä.

      Poista
  5. Ihan älyttömästi ootte saanu aikaan. Vanha talo on elämäntapa, ei remontit yleensä tekemällä lopu :) Tunnelmallinen ja oman näköinen koti teillä on ja jo ihan asuttavassa kunnossa, puuttuvia juttuja ehtii tehä kyllä myöhemminkin:)

    VastaaPoista
  6. Remppakuvat ovat todella mielenkiintoisia! Nyt tuijotin ihaillen noita vanhan talon perustuksia. Olette olleet huipputehokkaita. Parasta tässä blogissa on monipuolisuus; paljon työtä, loistavia ideoita ja kauniita kuvia.

    Blogin yllätysmomentti ovat nuo eläimet, mitä ne milloinkin ovat tehneet (esim. nauratti ja hirvitti ne ahmitut talipallot) tai mitä niille on rakenneltu (kissamaatti on huikea keksintö). Niistä tulee niin hyvälle tuulelle. Ehdin hajamielisyyttäni nimetä tuon ihanan koirajättiläisen Tyyneksi, kun sillä tuntuu niin usein olevan zen-meditaatio käynnissä ja taivaankappaleet oikeilla paikoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitos!
      Hih, se on kyllä aikas tyyne tyyppi :D Siitä piti ensin tulla Hertta, mutta nimi vaihtui matkalla Lyyliin...

      Poista
  7. Vuosi sitten ei oitas mielellää jääty tuohon vierashuoneeseen yöks. Uskomaton muutos!

    VastaaPoista