lauantai 7. marraskuuta 2015

Yksi valoisa marraskuun päivä....


Kaunis talven valo...


...seilaavat imurinjohdot...


...nuhanenä päikkäreillä...


...välipalahetket...


...toisiaan jahtaavat kissat ja lapset...


...hellalla porisevat padat...


...piirustustulva. Niistä on arki tehty.



Meillä on ihan pieni dilemma viedä tavaraa kierrätykseen, nimittäin kun sieltä tarttuu aina jotain mukaankin.
Mies bongasi tälläisen teollisuuskatkaisijan.
Otin poran käteen (on muuten ihmishistorian näppärin keksintö heti ripsivärin ja automobiilin jälkeen), porasin sen työpistenurkkaukseen. Jätin vanhan johdon löyhästi alle ja valon saa napsautettua omasta vanhasta kytkimestään, mutta tuo näyttää kutkuttavan aidosti kuuluvan tuohon lamppuun. 


Ähh, taas näen kuvista keskeneräisyyden, arjessa sitä ei huomaa, mutta näissä kuvissa tökkää silmään kun metrinen halko.
Sammaleet pitäisi nyppiä ja korvata siistimmällä pellavariveellä hirsien väliin, vanhaa pinkopahvia roikkuu pala ja kattolista on kiinnittämättä, plus että avoin ilmastointirööri on tukittu selluvillalla suht roisin näköisesti.
Nää "pitäisi tehdä"-jutut on niitä viimeisiä, ensin tulee ne "pakko tehdä"-asiat, kuten eristykset, ulko-oven tiivistykset ym akuutit hommelit.
Sitten seuraavaksi mun mieltäni kutkuttaa eniten ne "olispas kiva tehdä"-hommat eli just tälläiset turhanpäiväiset valokatkaisijoiden tuunailut ja liitutaulujen kyhäilyt, joilla ei paljon remonttia edistetä, mutta jotka ovat mielenterveydelle ja erjen ilolle välttämättömiä piristysruiskeita.

Joten koittakaa kestää, nää "täytyis tehdä"-jutut näkyvät kuvissa-epäilemättä aina ja ikuisesti tässä blogipahasessa.
Mun mentaalilla ne lykätään sinne kun lapset muutta kotoa, ellei mies kerkeä niitä siinä välissä nikkaroimaan. Ja kun ne lapset muutta kotoa niin oikeasti me ostetaan harrikat ja ajetaan maapallon halki tukka putkella, joten ne vihoviimeiset "pitäis tehdä"-jutut tehköön joku joka perii tämän tönön jokus :D

8 kommenttia:

  1. Minusta se on ihanan armollista,että ei kaikilla muillakaan ole listoja jne. Edelliseen taloomme laitoimme viimeiset listanpätkät sinä päivänä, kun ensimmäiset ostajaehdokkaat tulivat taloa katsomaan... Se on toisaalta onni, että listattomuuteen yms. keskeneräisiin yksityiskohtiin tottuu. Toisaalta se pidentää sitä prosessia, kun ei se nyt ole viiteen vuoteen häirinnyt kauheasti elämää, niin eihän siinä nyt vielä ole mikään kiire laittamaan vaan aina jokin muu juttu ajaa ohitse.

    Ja hyvän mielen pikkuturhuusprojekteja pitää aina olla. Minullakin on tuossa monta höpöjuttua jonossa, vaikka olisihan se ihan viisasta ruveta tosissaan eteistä tai yläkerran rappusia remontoimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se just on, ihanaa että muillakin! <3

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! :) siitä tuli kyllä aika hauska...

      Poista
  3. Elämä on täynnä keskeneräisyyksiä ja se tekee siitä kaunista ja mielenkiintoista. :) Ihana tuo ekan kuvan tapetti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kaik tapetit on Ritolasta ;)

      Poista
  4. samaa mieltä kuin edellisetkin kommentoijat, elämä ( tai vanha talo ;D) ei oo koskaan valmis! huomaan itse ainakin ihan sen kummemmin ajattelematta skippaavani blogilistaltani niiden liian täydellisten blogien lukemisen suht usein, nämä sun tämän kertaset( kin) kuvat vaan on just parhaita. elämä saa ja pitää näkyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Huoh, ihanan lohdullista! :)

      Poista