maanantai 21. syyskuuta 2015

Olohuone, ennen ja nyt...



Ostohetkellä olohuone näytti tältä.
Mies rahtusen sarkastiseen sävyyn tokaisi kauppakirjat kourassa "kulta, tämä KAIKKI on nyt meidän!"


Meillä oli jalo ajatus purkaa patjat osiin, puuosat sytyiksi, jouset metallinkräykseen jne.
Ensimmäisen patjan ruodittuaan mies kyhäsi kaatopaikkakuorman, tuskin oli yhtäkään ihmiskehon eritettä jolla noita ei olisi marinoitu.
Että tälläistä maalaisromantiikkaa on ollut ostaa autiotalo.
Vaan yhteinen haave omasta kodista kantoi läpi ensimmäisten kuukausien tarpomisen.
Monet kerrat naurettiin kun kahdestaan kannettiin saastaa tuolta tammikuun pimeimpinä iltoina, samanlaiset, siniset pilkkihaalarit päällä bilteman otsalampuissa ja turvakengissä (sähköä ei tietenkään ollut, oli kylmää,koleaa ja likaista).  Oltiin kun kaksi ylisuurta smurffia.


Jos kaikista pulloista olisi saanut pantin, oltaisiin kustannettu projekti niillä sadoilla tyhjillä pulloilla, vaan kun eivät simpura olleet.



Pitkään väännettin kättä huokolevyttääkö ruma ruskea seinä ja tapetoida, vai ei, taivuin maalaamiseen lopulta.
Hyvä tuli.



Tässä on ollut vanha ulkoseinä ennen laajennusta ja tuossa ikkunan reikä.
Välissä lehdet vuodelta 1906.
Meillä ei ole minkäänlaisia dokumentteja talosta, onneksi se itse kuiskailee tarinaansa, pieniä vuosilukuja, vanhoja tavaroita, lehtileikkeitä...

Autiota taloa ostaessa viisainta on käydä talo läpi pohjamutia myöden-kirjaimellisesti.
Olohuone avattiin, vanhat purut piti imeä pois (kiitos jonkun neropatin joka oli tasoitellut sokkelia nätiksi ja muurannut samalla koko olohuonekulman kissanluukut kiinni).
Keittiö-ruokailuhuonepuolen luukut olivat isot ja auki kaiken aikaa, joten siellä kaikki oli kunnossa ja selvisimme purujen lisäyksellä.
Olohuone-vierashuonepuoli sen sijaan oli, niinkuin olime varautuneetkin täysin korjattava.
Avasimme lattiat ja harmitus vain näiden kahden huoneen lautoja ei voinuit enää säästää, purut olivat entisiä, imuauto ne kaksi huonetta imi maaperää myöden tyhjäksi kolmessa tunnissa.
Vastaavaa urakkaa aloitteleville lämpimästi suosittelen suurtehoimuriautoa.
Valtava säästö ajallisesti ja hermojen kannalta kun ei tarvitse säkittää puolimätää muhjua keuhkot vinkuen, kantaa peräkärryyn ja jurnuttaa kymmeniä kertoja kaatopaikalle.


Olin ensimmäisen kuukauden ajan puhunut 25 tuntia puhelimessa rakennusasioita koskevia puheluja.
Luin kaiken mahdollisen perinnekorjaukseen liittyen (yksi lempiblogini; puusuutari.blogspot)
Maaperä oli ulkopuolelta noussut ja nostanut kosteutta alimpiin hirsiin.
Ensimmäinen tontille saapunut asia olikin kaivuri joka kaivoi kivijalkaa kunnolla esiin.
Teimme ilmareikiä kivijalkaan.

Toinen kultaa kalliimpi vinkki vanhan talon pelastajalle on ammattitaitoinen vanhanajan hirsimies.
Sellainen joka oikeasti ymmärtää vanhan päälle eikä tuputa uudisrakentamisesta tuttuja vaihtoehtoja vaan osaa kuunnella taloa ja todellakin entisöidä eikä vain repiä maahan, korvaten hengittävyyden väärillä materiaaleilla.

Me onnekkaat löysimme erittäin osaavan rakennusmiehen täältä; Hirsiberia, käykääpä kurkkaamassa tuolta kuvista kuinka vanhoja taloja on saatettu vanhaan loistoonsa heidän toimestaan.

Tämä oli itseasiassa samalla säästövinkki, kun on joku joka osaa heti projektin alussa ammattitaidolla kertoa mitä kannattaa korjata, mitä ei kun itse ei ole ihan varma, ei tule tehtyä hutilyöntejä vaan osaan olla looginen. Vanhanajan hirsimies joka on ripeä ja tekee työnsä ammattiylpeydellä, se se vasta nopeuttaa ja selkeyttää asioita.

Meidän projektissamme tämä hirsimies vaihtoi nuo alimmat hirret (joka muuten vierestä seurattuna oli hänelle käsittämättömän helppo juttu, hän yksin muljautti uudet hirret niiden huonojen tilalle ihan tuosta vain.) Hän myös korjasi ulkovuorilaudoitusta ja rakensi lattiarakenteita...
Vähän oli orpo olo kun lattiat olivat iskussaan niin nopeasti ja hän oli poissa, vähän sama fiilis kun tuotiin esikoista laitokselta kotiin, "siis nytkö me sitten ollaan kaksin tän kanssa, wau!"

Mutta eipä se ollut sitten kun tartuttava toimeen, alle ilmansulkupaperi, siihen selluvilla, paperi jälleen ja lattialaudat.
Ne muuten kannatta porata hobao- ruuveilla suoraan ponttiin.
Jäävät ruuvit piiloon, yhtään kantaa ei näy ja jatkossa lattia on helppo purkaa kun kanta on pontin sisällä siististi eikä siinä päällä maalin peittämänä.
Tärkeimmät jutut taitaakin olla ehjä katto ja kunnon lattia sekä alapohjan hengittävyys, muun kerkesi sen jälkeen.


Pelkästään tämän yhden huoneen tehdyt asiat:

-vanhan lattian purku
-maaperän kantaminen pois ja kissanluukkujen lisäys
-hirsikorjaukset
-lattian uudelleenteko
-villoitus
-kaikkien 6 karmin hionta, lasitus, kittaus ja maalaus
-seinien ja katon hionta ja maalaus
-uudet sähköt pintavetoina
-pönttöuunin hionta ja maalaus pellavaöljymaalilla
-pönttöuunin muurausta ja huoltoa.

Onhan siinä hommaa, mutta kyllä se sitten palkitseekin!

Vai mitä olette mieltä...



...ihan viihtyisä olkkarihan siitä tuli, pönttöuunissa rätisee tuli, lasillinen punaviiniä ja hyvää bluesia, tässä huoneessa on paras tunnelma hämyisinä sateisina iltoina.










 Pönttöuuni oli liekitetty ja tuhkaluukussa luki suurella "ASH HOLE"



Näkymä vanhan ulkoseinän, nykyisen väliseinän ikkunasta oli jokseenkin...noh työntäyteinen.


Tästä teimme läpikulun ruokailuhuoneesta olohuoneeseen.








Kiinteä kaappi purettiin lattioiden purun yhteydessä ja numeroitiin.
Mies kasasi sen takaisin lattioiden valmistuttua.
Mulla olisi ollut tuohon sopiva hyllykkö, mutta mun mielestä tälläiset asiat kuuluu pitää paikoillaan...ne on osa taloa ja sen historiaa, joten se on palautettu siihen mihin se kuuluu...listat puuttuvat vielä.
Puuttuvat varmaan aika tovin kunnes saadaan akuutimpia hommia alta pois.




Näkymä vierashuoneen ovelta olohuoneeseen joulukuu 2013



 Alkuvuosi 2014


Kesä 2014


Tavoite oli saada alakerta muuttovalmiiksi puolessa vuodessa, kuukaudella meni yli...
Tämä projekti tuskin tulee valmiiksi lähivuosina, seuraavaksi ulkorakennus kun päätalo on valmiimpi. Minä pidän siitä että mulla on "kansalaisopisto kotona"-, aina saa rakentaa, veistää, maalata tai hioa, keskeneräisyys on mulle nykyään juttu josta jopa pidän.

Tykkään suunnitella miehen kanssa projekteja, metsästää kierrätysmateriaaleja ja antaa luovuuden kukkia. Mies löysi juuri perjantaina annetaan- palstalta suuria ikkunaruutuja, eilen niitä yhdessä leikkelimme, minä kittailen huomenna paikalleen.

Hyrisimme ilosta kun saimme vanhaa ,vanhaa lasia, ihan vain hakupalkalla ja ne saavat jatkaa elämäänsä täällä vanhoissa karmeissa kaatopaikan sijaan.

Meidän budjetti on mennyt naurettavan täsmällisesti, ehkä juuri tämän yhteisen kierrättämis ideologian ja innon takia.

Ihmiset heittävät niin paljon hyvää tavaraa pois että sillä määrällä rakentaisi talon tai pari päivässä.
Me myös teemme paljon itse, tilasin peltiä taas paikalliselta pajalta, mies taivutteli niistä meille kauniit piipunhatut käytännöllisellä mekanismilla jota nuohooja kiittelee.
Seuraavaksi hän lupasi taivutella kierrätyspellistä sellaisen söpön vanhanajan lipan tuohon kuistin päälle koukeroisilla kannattimilla.
Tää on meidän leikkikenttä ja tyhjä kangas.
Tulen joka päivä hyvälle tuulelle täällä...
Pieni sininen narisuttaa nurkkiaan ja lapset juoksentelevat...

Muistan eläväisesti paikallisen pankin rouvan ilmeen ja sanat kun hän käsitti MITÄ taloa varten haemme lainaa; "olettekos ajatellut että tälläisissä projekjteissa menee avioliitto, lapset tulevat epävakaiksi ja voi siinä mennä mielenterveyskin".
Olin sanaton, se on paljon se...

Seuraava pankkineiti iski killingit tilille siltä istumalta ilman sen kummempia, hän ei ollut nähnyt taloa, pelkästään innon pelastaa vanha talo.

Kiitos kysymästä avioliitossa menee paremmin kun koskaan, kohta tanssitaan 10-v hääpäiviä, meillä on paljon yhteisiä projekteja ja näpertelyä joka yhdistää.
Lapset ovat otettuja omista huoneistaan ja siitä että saavat autella mukana.
Vanhan talon osto on asennekysymys.
Vanha talo on kuin lapsi, se ei päästä helpolla mutta antaa paljon.







Näkymä olohuoneesta vierashuoneeseen 12/2013



Joskus tammikuulla





Tänään





 Kiinnostaako säilytysratkaisut vaiko vierashuoneen muutos enemmän ensi kerralla?

Ihanaa viikkoa ihanaiset!



12 kommenttia:

  1. Näitä on kiva lueskella, mua kiinnostaa ainakin molemmat, mutta jos pitää valita niin se vierashuoneen muutos :) Ihanaa viikkoa sinnekin!

    VastaaPoista
  2. Kovasti ootte saaneet aikaan! Pitäisi olla itselläkin enemmän näitä ennen kuvia, kun tehty työ jotenkin tuppaa unohtumaan ja näkee vaan ne keskenolevat jutut.

    Minua kiinnostaisi enemmän seuraavaksi säilytysratkaisut, kun niiden kanssa tulee vanhassa talossa tuskailtua tällä hetkellä kovinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti!
      Nää on kyllä hauskoja kaivella esille sillon kun tuntuu että homma jumittaa, taputella olkapäälle itseään ja tuumata että on sitä jotain saatu aikaiseksi... :D

      Poista
  3. Oi mitä muutoksia - vau vau VAU! Ootte kyllä ihania, mua ilahduttaa tällänen vanhan talon pelastusoperaatio. <3 Tätä on kiva seurata ja just nää ennen-jälkeen-kuvat on aina hauskoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi lämmin kiitos, ihanaa kun jaksat kommenteillasi ilahduttaa <3

      Poista
  4. Ei tota tein projektia voi kuin ihailla <3 :) Vain ihana talo teillä, niin kaunis <3

    VastaaPoista
  5. Nama ennen-jalkeen kuvat on parhaita, kiitos kun olet laittanut naita niin paljon.
    itseani kiinnostaa enemman sailytysratkaisut, silla asumme toista vuotta pienta, lahes 100-vuotiasta taloa joka on suunniteltu kolmihenkiselle perheella, ja jota nyt ekaa kertaa koitetaan saada toimimaan nelihenkiselle perheelle (eli meille). Olen aika hyva karsimaan, mutta myos ostamaan vanhaa tavaraa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Säilytysratkaisusta tulossa siis juttua ;)

      Poista
  6. Siis todella oksettavan näköinen tuo alkutilanne. Ja ehkä pahin on kuitenkin tuo pönttis :D Teidän tekemän kunnostuksen lopputulos on kyllä todella todella hieno, ei uskoisi samaksi taloksi! Ootte tehneet tosi upeaa työtä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihania tsemppaavia sanoja <3

      Poista