keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Lämpöä tupaan...


Kysyttiin vanhan talon lämmityksestä.

Tuleva talvi on ensimmäinen yhteinen sinisessä.

Edellistä kotiamme lämmitimme puilla, patterit olivat päällä oikeastaan vain kun olimme reissussa.
Siinä kodissa huonekorkeutta oli yli kolme ja puoli metriä ja rakennusvuosi vuosisadan vaihteen tienoilla.
Puita kului.
Paljon.

Toisaalta meillä on nyt kaksinkertaisesti neliöitä joten puita menee täälläkin.


Jokainen talo on yksilö joten mitään nyrkkisääntöä tuskin on.
Me olemme huomanneet että 1 1/2-2 pesällistä kerralla on hyvä, enempi menee vain harakoille, ei nuo määräänsä enempää varastoi lämpöä.

Lämmitämme aamuin illoin kovilla pakkasilla, kerran päivässä lauhkeammilla.
Jos uuni on huono vetoinen tuon alaluukun kautta kannattaa lämmittää nyrkillinen paperia, meillä katon pesu sai hormit märiksi ja lämmittelin kuumailmapuhaltimella tuolta alaluukusta.
Toimii.

Samaa kikkaa käytän muutenkin jos veto on jostain syystä huono.
Säännöllisellä lämmityksellä veto pysyy hyvänä ja piiput kuosissaan.


Näissä nykyisissä tulipesissämme ei ole sitä tuhkaluukku-arinasysteemiä, mies on meillä nakerrellut tälläisiä irtonaisia metallitasoja, palaminen on parempaa kun puut saavat ilmaa alta.


Toki tälläinen vanha talo ei koskaan ole yltiölämmin, aina vetää jostain ja se kuulunee pelin henkeen.
Villasukkia meillä on eteisessä suuri korillinen josta vieraatkin saavat napata omansa.
Olen asunut talossa jossa talven aikana lämpö ei noussut yli kolmentoista asteen kertaakaan.
Siihenkin tottui, yöt ainakin nukkuu paremmin viileässä.

Toki nykyinen koti on ajatuksella kunnostettu niin että talvisinkin olisi mukavan lämmin.
Sijoitimme ilmalämpöpumpun niin että kun alakerran uunit ovat päällä, se automaattisesti tunnistaa että tulisijat on sytytetty ja rupeaa kierrättämään ilmaa, eli jakaa lämmön tasaisesti huoneistoon.
(tuo kierrätystila vie sähköä vähemmän kun lukulamppu, mutta saa tulisijan lämmön tehokkaasti käyttöön).

Sijoitimme myös joka huoneeseen patterit, jos lämpö laskee alle plus kuudentoista termostaatit haistelevat tilanteen ja läppäävät patterit päälle.
Eivät ole vielä kertaakaan päälle pärähtäneet.
On ihan kiva jos talon voi jättää talvellakin viikonlopuksi yksin.


Tulisijojen lämpö on pehmeämpää ja kotoisampaa kuin mikään muu lämpö.
Lämmityksestä tulee rutiini, herätessä ennen kahvin keittoa syttyy valkeat, ja kolmeen tuntiin ei kyllä lähdetä mihinkään, ennenkun saa pellit kiinni.
Nyrkkisääntönä meillä että pellit kiinni vasta viimeisenkin hiillospalan sammuttua.
Oma nuohooja muuten on kullanarvoinen tietopankki, siinä sutarin käynnin yhteydessä kannattaa kysyä kuinka juuri sitä omaa tulipesää kannattaa käytellä.



Puuhellan nopea lämpö on kuin ystävän halaus aamulla ja pannukaffen voittanutta ei ole.

Meillä hormit vetelevät viimeisiään, emme uskalla niitä alkuperäisiä tällähetkellä lämmittää ja täällä onkin aloitettu piipunpäiden korjausmuuraukset.

Tämän jälkeen tehdään hormien slammaukset.
Slammaus tekee piipusta käytännöllisesti katsoen uuden ja uusi pinta on kivenkovaa. 
Hormin putkitus vähentää vetoa, hormin tilaa pienentäessään, mutta slammaus ei piippua juurikaan pienennä joten vetokin säilyy.

Mielestäni tämä on oikea tapa vanhan piipun korjaukseen, täällä sivustolla on hyvä tiivistelmä operaatiosta. (vaikka emme kyseistä firmaa käytäkään).

Tekijöiden hinnoissa on valtavia eroja ja tämä on niitä hommia joissa ei kannata tuijotella pelkkää hintaa, kun työ on tehty hyvin, oikeilla aineilla sille saa 10 vuoden takuun.


Hormien slammaus tässä talossa ei ole läpihuutojuttu, erikoisten rakennusratkaisujen vuoksi, ja siitä syystä myös melko iso urakka, mutta maksaa itsensä pian takaisin lämmityslaskussa, puut mies meillä bodaa itse metsästä työn vaivalla.

Myös piipun hattu on asia jota lämpimästi suosittelen.
Täällä piiput olivat jääneet käyttämättä vuosiksi, sadevesi satanut, jäätynyt ja sulanut rapauttaen hormeja reippaasti, hattu olisi hidastanut prosessia.

Onneksi ovat slammauksen jälkeen kuin uudet.
Mies taivutteli pläkkipellistä jo mitä kauneimmat piipunhatut ja tönö saa uudet hattunsa heti slammautyön jälkeen.

Lämmintä syksyä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti