tiistai 1. syyskuuta 2015

Kaunis, kauniimpi, KATTO....


Ei ihan vielä lastenhuonekuvia, oli vaan pakko äkkiä käydä hehkuttamassa katto-onnea!


Katsokaa nyt itse, on niin komiaa, niin komiaa, kylläpä vaan ilme muuttuu kummasti.
Päätettiin ulkoistaa osa loppukesän töistä syksyn pukatessa päälle ja saatiin tuosta ihan naapurista todella ammattilainen pesemään ja maalaamaan katto, onneksi kelit venähtivät syksyn puolelle näin lämpiminä ja kuivina.
Yksi huolenaihe vähemmän.
Mä todella pidän tästä kotiseudustamme, täällä on mukava asustella, kaikki on lähellä, tyttö aivan onnessaan alkusopeutumisen jälkeen ihanasta luokasta, uusista kavereista, mukavista opeista, kässäkerhosta  ja naapurit meillä on kertakaikkisen ihania. Ollaan saatu nyt talon siistiytymisen myötä paljon kehuja ja tsemppejä, jopa kiitosta kotiseudun siistimisestä. Tuntuu mukavalta.
Täällä on hyvä olla ja elää, arki rullaa ja tönökin pikkuhiljaa siistiytyy kummasti siinä arjen ohella.


Nostin maanantaina perunat maasta, tuo nostolaite kun piti taaplata juuri kasvimaan kohdille, yllätyin sadon suuruudesta ja maukkaudesta!


Hain muutaman lehden vintiltä (niitä mitä keräilin lattioiden välistä purkuvaiheessa).
Olen aloitellut aikakapselitauluja, miehen idea oli että laitetaan johonkin lasin taakse täältä löytyneitä esineitä, itse haluan näytille myös tapettikerrostumia ja näitä lehtiä.



Itsekseni naureskelin lukuisille 50-luvun maalimainoksille jolloin markkinoille tulivat uudet ja "mahtavat muovimaalit".
Voi tuota aikaa kun ne syrjäyttivät kunnon maaleja, mutta pointit sille että sillon niitä hehkutettiin suureen ääneen MUOVImaaleina, nykyään kun menet kauppaan ja yrität ottaa maaleista selvää, se muovi yritetään naamioida raflaavien lauseiden alle, kaivaa piiloon, luoda mielikuvia perinteisestä, erinäisin sanakääntein. Joskus tuntuu että myyjää pitäisi ottaa nilkoista kiinni ja roikottaa kunnes saa lypsettyä selkokielellä onko siellä sitä muovipigmenttiä vai ei...



 Ainiin tuli mieleeni, mulla on ihan pieni päähänpinttymä, en tiedä miksi tai mistä hankittu...ehkäpä juontuu jostain lapsuuden lelukateudesta, tiedä sitä, mutta mä haluaisin löytää vanhan Mishka nalle patsaan.
Sellaisen kornin pullean nallen joka tönöttää vatsa pystyssä hassusti virnistäen.
Niin että saa tarjota jos jollain moinen nurkissa pyörii...


Vielä on kesää jäljellä...
Siinä mun muruset menee, meiltä meni prätkästä kytkin rikki, ainiin ja se autokin
(joku joskus väittänyt mun ajotapaani sangen raastavaksi, mitään en myönnä, mutta se vasta raastaakin jos kaikki menopelit seisoo toimimattomina!)

Auto tuli kahteen mieheen kuntoon yhdessä iltapäivässä...

Ja tuo mies vaan avasi puoli prätkää, otti viereen kartionmallisen lieriön josta kuulemma saa b-vitamiinia ja nakersi aikansa, se oli taas yhdessä illassa läjässä.
Ihmeellinen pelle peloton, korjaa mitä vaan ja rakentaa mistä vaan mitä vaan tarvitaan.
Eilen hän rakensi telineet tv:lle ja kaiuttimille, niistä tuli hienot...
Josko joskus päästään kuvissa olohuoneenkin puolelle.
Nyt mä tsuikkaan meidän kylän yhden päivän ikäiselle, uunituoreelle punttikselle, tästä kylänraitilta löytyy nykyään ihan oikeasti kaikki mitä voi vaan tarvita, alle kilometrin säteeltä kotiovelta, sitä mä sanoisin jo luksukseksi.
Ihanaa keskiviikkoa!

4 kommenttia: