maanantai 7. syyskuuta 2015

Kasvojenkohotus...


Tältä meidän kotireppana näytti vielä tammikuulla...


...tältä tänään.










Lähes jokainen ikkuna rikki, maalipinta ruvella...
Tuosta rikotusta kuistin ikkunasta kiivettiin (luvalla) taloa ensikerran katsomaan.
Se oli likaisempi-, rikkonaisempi-, surkeampi kun koskaan olisin ajatellut.
Vaan silti se sai sydämen pompahtamaan hassusti, se kuiskasi omaa surkeaa tarinaansa, lupasi olla luottamuksen arvoinen jos vaan saa tarpeeksi seikkailuhenkisen perheen kattonsa suojiin.
Tästä alkoi meidän matka.

Eikä pieni sininen pettänyt luottamusta.
Jos alapohja hengittää, katto ei vuoda ja ilman pääsyä ei ole tukittu, niin ei ole taloa lautoihin katsominen, kannattaa uskaltaa heittäytyä seikkailuun.
(Ei me ihan fiilispohjalta silti menty, meillä oli useamman vanhojen talojen ammattilaisen näkemys turvana).

Vanhan talon pelastaminen antaa paljon, ottaa paljon, saa muutaman harmaan hiuksen takaraivolle, tuo muutaman naururypyn lisää.
Kovettaa kämmenet känsille, syö hermoja ja kutkuttaa nauruhermoja ja...

Tiedättekö mä JÄRKYTYIN, en ole peilin edessä viihtyvää sorttia laisinkaan, vaikka muuten rakastankin kaikkea naisellista hömppää.

Noh ihan vaan hampaita pestessä satuin vilkaisemaan peilistä remontin runtelemaa kroppahirvitystä ja meinasin nielaista harjan varsineen päivineen.

Tää talo on kasvattanut mulle mieskädet, siis ei mitään timmejä fitnesspapuja, tai naistenlehtien solakoita käsivarsia vaan työtätekevän raksaäijän yläkropan. Päätin etten enää ikinä pue hihatonta paitaa, liian vaarallista. Huonoimmassa tapauksessa tämä viaton perheenäiti kaapataan kuulantyöntäjäin- maskotiksi.





Rännit kasvoivat metristä koivuntainta...
Vaan eipä kasva enää.






Keväällä se avasi silmänsä, sain kunnostettua, kitattua ja lasitettua  lähes kaikki sisäpokat.
Mies putsasi rännit, lastasi roskaa pihalta tonnikaupalla ja hirsimies vaihtoi alimpia hirsiä uusiessaan myös huonot ulkovuorilaudat, sahalta vanhan mallin mukaan sahattuihin uusiin.
Minä kuorin rumien paneliovien alta vanhat peiliovet jälleen esiin ja käsittelin pellavaöljymaalilla.
Kuisti sai elämänsä ensimmäisen sähkövalon lippansa alle yötä vartioimaan...


 Maalautimme katon ammattilaisilla, kaikkea ei kerkeä millään omin hartiavoimin, saati aikatauluin.

Maalasimme julkisivun valkoiset osat ja se jo yksissään ryhditti kummasti vaikkei ulkovuorta olla edes keretty aloittaa hiomaan, saati maalaamaan. 

Pakko muuten kehua että lämpimästi suosittelen Virtasen ulkomaaleja, olen kuullut aikaisemminkin tuotteistaan vain positiivista ja nyt kun olemme niiden makuun päässeet ikkunoiden kunnostuksessa ja koristelautojen maalauksessa, tulee Virtasen neljän öljyn maali olemaan ainoa kyseessä oleva ulkomaalivalinta tähän pirttiin.
Kestävää, peittävää, mukavaa maalata, perinteistä ja hengittävää.






12 kommenttia:

  1. Hattua nostan ja syvään kumarran. Ihana lukea rohkeudesta ja uutteruudesta .. kun on ensin se haave.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, että pelastitte tämän kauniin talon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, lämmin kiitos!
      Ilo on ollut meidän puolella, vitsinä jo miehelle heitin että josko kauppareissun varrelta yksi yhtä surkea tönö mökiksi kunnostettaisi seuraavaksi, hah, tähän jää koukkuun tähän nakertamiseen....

      Poista
  3. Talo jos osaisi puhua, se kiittäisi. Mua niin säälittää kaikki hylätyt talot..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, minuakin surettaa, en voi enää hiljaisia maaseuturaitteja ajella kun rupean vetistelemään niiden hylättyjen talojen puolesta :/

      Poista
  4. Ihaillen ja kunnioituksella katselen näitä ennen-jälkeen kuvia. Ihana nähdä että talo sai vielä rakastavat asukkaat ja näin monen monta rakkaudentäytteistä lisävuotta. ♥

    VastaaPoista
  5. Onnea onnea onnea vaan,
    Sininen tupa ja perunamaa!
    Siunausta ja onnellisia aikoja uuteen tupaan!

    VastaaPoista
  6. Aivan mahtavaa ollut seurata tätä teidän remppaa blogin kautta! Kiitos, että laitat tänne kuvia ja tekstejä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! , voih sä taasen oot mun blogilistalla ykkönen, fiilistelen aina sun ihania kuvia! <3

      Poista