perjantai 11. syyskuuta 2015

Ikkunoista...


Mulla on hyvin vahva viha-rakkaussuhde vanhoihin ikkunoihin.
Mä rakastan niitä niin paljon että kunnostan jokaisen huonokuntoisimmankin, vaikka se on RAASTAVAA, sellainen nypertäminen ei ole laisinkaan hätäisen ihmisen hommaa.
Saati tälläisen täysin ADHD:n.
Olen silti kehittynyt aika nopeaksi, yhden Hercule Poirotin aikan saa kitattua ja lasitettua 2-3 valmiiksi jo hiottua ja esimmalattua pokaa, jotkut kutoo villasukkia...jotkut kunnostaa ikkunoita.


Täällä on noin 11 ikkunaa, jokaisessa abaut 6 erillista ikkunanpokaa.
Niinsanotut T-ikkunat.
Plus kuistin ja yläkerran aulan ikkunat.
Niistä muutamaa lukuunottamatta kaikki oli rikottu.
Uloimmat ikkunat kunnostin pian jotta saimme vanerit pois ja valoa tupaan.
Mutta ne sisemmät, äh, vetkuttelin niiden aloittamista, kunnes tajusin että eletään kohta lokakuuta.
Nyt on muutamaa pokaa vailla kaikki taasen paikallaan.
Ensin kirosana: HIOMINEN, säntillisenä halusin huonot maalit aikalailla puulle asti pois.
Sitten pellavaöljyllä ravitseminen kaikkein ravistuneimpiin ja kuivimpiin kohtiin, pohjamaalaus (virtasen 4-öljyn maalilla) lasitus, naulaus, kittaus...taas maalataan...
Joten luulisi ettei se pesemisvaiheeseen pääsy ole kuin juhlaa ja macarenaa, vaan eipä se ihan niin simppeliä ollut sekään, kittilähmät ja maaliroiskeet ensin skrbaten ja sitten moneen kertaan kaikkia tahmoja hinkuttaen, meni siinä tovi, (monta päivää)  ihana pikkusisko ne pesi, pusut ja halit ja onnenhypyt.


Allekirjoittanut haki pellavanyöriä (esim täältä tai nettikaupoista)
sitä inhaa kuminauhaa on marketit pullollaan, vaan mieluummin mä tätä pellavaista käytän, tilkitsee, estää vetoa mutta on ekoa.



Tiftarilla muutamasta kohtaa kiinni...
Ulkoruudun olen antanut olla hiukan hölppä, ikkunahan tulisi tiivistää "ulospäin harventuvaksi", sisäpoka yritetään saada mahd. tiiviiksi ja ulko pokaan jätetään pienet hengitysraot höyryn pääsemiseksi ulos. Näin ne eivät huurustu.


Sisäpokat meillä ovat kovinkin väljät, pellavanyörin lisäksi tilkitsin reilusti pellavariveellä, tuohon työntämiseen on muuten oikeasti kätevin väline sorsakosken vanha tylppäpäinen ruokailuveitsi.



Sitä sinne upposikin melko paljon ja yö tuli jo kesken touhujen...
Hidasta hommaa, varsinkin kun maalasin karmit vielä lopuksi.


Aamulla ne oli niin kirkkaat että silmiin sattui.
Tyttö sanoi "äiti sun ei tarvi enää koskaan juosta ssään kun sä luulet että meillä on tulipalo"
Mä tosiaan useammankin kerran juoksin ulkoa sisään kun ne olivat niin likaiset että näytti ulkoapäin aivan kun kun kyökki olisi ollut savua sankkanaan... 


 Lopuksi sisäpokat liimattiin vanhanajan ikkunaliimapaperilla.
Mun mielestä ikkunaliimapaperi kuuluu yhtä erottamattomana osana vanhan talon talven tuloon  kuin villasukat tai halkokori. Se on helppo asentaa (kunhan vetäisee vesiastian läpi niin paperissa itsessään oleva liima vettyy ja asettaa paikalleen), blokkaa vedon hyvin, on siistiä, niin hengittävää silti että saa olla kesänkin ajan paikallaan (jos on yhtä boheemi emäntä kun allekirjottanut jonka mielestä jokakeväinen ikkunanpesu on hukkaan heitettyä aikaa). Ainiin ja halpaa kun mikä.
Olettaen tietysti että siihen ihanaan vanhaan taloon ei ole asennutettu jotain aivan kamalia uusia pas pas -passiivi ikkunoita jotka tökkää silmään kun ripsipidennykset mummulla.
Anteeksi vaan, mä en osaa peitellä inhoani vanhojen ikkunoiden systemaattista tuhoamista kohtaan.

Jouduin yhteen vanhaan karmiin poraamaan ruuvin, voitteko uskoa, se satavuotias puu oli niin kovaa ja laadukasta että porakone huusi viimestä päivää ja se teräsruuvi katkesi!
Vanhanajan karmipuut valittiin tarkasti tiheäsyisistä puista ja niihin käytettiin vain kovin keskiosa...
Huolella kunnostettu vanha poka porskuttaa kiljuen käyttöiässä ohi kun 2000-luvun täysin korjaamattomista ja kertakäyttöisistä aineista tehdyt ikkunat vetelevät viimeisiään.
Anteeksi.
Saatoin taas vähän paasata.




Meillä on vaja pullollaan roskalavoilta pelastettuja ikkunoita...
Meidän vieraat on kainosti vihjannut että kun vessapaperirullateline on maanjäristysmittarista kyhätty ja oven yläpuolelta suora aukko olkkariin niin vähän on absurdia.
Noh tänään pyysin miestä leikkaamaan mulle pätkän vanhaa listaa ennen lähtöään.
Rapsutin uloimman maalikerroksen pois, naulasin listan samoilla ikivanhoilla nauloilla mitkä siihen oli jostain talosta purettaessa jäänyt, hain varastosta yhden dyykatun ikkunan ja haalin palan tapettia.
Tiedoksi vaan kaverit, nyt meillä kehtaa taas ottaa istuntoa.



 Lista tuli jäädäkseen, mutta tuo ikkuna on niin jokkis että jahka keksimme siistimmän vaihtiksen niin tehdään siitä vähän muunlainen.
Sähköt vähän jäi ikävästi, sähkäri ajatteli että tuo koteloidaan, emäntä ajatteli että se siistitään ja laitetaan lasia ja avohylly sisäpuolelle...
noh ihan hyvä, se nyt saa olla noin.




2 kommenttia:

  1. Voi kiitos <3
    Kummasti tuo ilmojen viileneminen saa vauhtia tiivistäjään :D

    VastaaPoista