keskiviikko 12. elokuuta 2015

Shokkiterapiaa.......

 VAROITUS!:

Seuraa tummanpuhuvia kuvia talosta joka on ollut vuosia autiona, muutamaa laitapuolen kulkijaa-ja teini-ikäistä tihulaista lukuunottamatta.

Talosta jonka ostaneiden mielenterveyttä moni kanssakulkija vakavasti puntaroi.



Joulukuussa 2014 meidän keittiö näytti tältä.
Jep, ennenkun maalaillaan homeenkuvia seinille, niin juu, ei ollut hometta, ei missään.
Tälläisessä projektissa toki kaikki on parasta varmistaa pohjamutia myöden, niinpä avasimme lähes kaikki alakerran pinnat.
.
Ehkäpä noista rikotuista keittiön ikkunoista virrannut vapaa tuuletus ja reilut auki jätetyt kissanluukut auttoivat asiaan, mutta jokaikinen puru oli kuivaa ja puhdasta. (Koko talosta vain olohuoneen, wc:n ja vierashuoneet purut oli imettävä pois ja vaihdettava selluvillaan). .Laitoimme vanhat purut takaisin ja lisäsimme kerroksen uutta painuneiden tilalle.
.



Huhh, lattianaluset keittiössä täysin kuivat, ehjät ja priimat!



Purut takaisin ja kansi kiinni.
Päälle hengittävä ilmansulkupaperi.
Onnea oli myös voida säästää wanhat sopivasti kuluneet lattialaudat.



Sama kuvakulma ostohetkellä ja tänään, elokuussa 2015.






Keittiön puuhella oli onneksi hyvässä kunnossa, nuohooja kävi sen rassaamassa.
Kaapistojen seiskytluvun kepeä ruskea ei miellyttänyt vaativaa emäntää sai lentää kaatopaikan uumeniin...



Lastulevykaapistoja lukuunottamatta meillä on ollut ajatus säilyttää aivan kaikki mahdollinen alkuperäinen. Kuten alkuperäiset kaakelit, kauniit, kulahtaneet ja elämää jo nähneet.


Ensin keittiön välitilaan piti tulla jotain näinkin kuviollista, mutta tuo vaalea yksinkertainen on kyllä ollut hyvä valinta, seesteä tausta kaikelle vilinälle ja tavarapaljoudelle.
Mallilaatat päätyivät pannunalusiksi, on muuten just passeli mutteripannun alla!


Tuo viidakkokatto oli kohtalaisen vinkeä, lateksimaali se on ihanaa kamaa.
Puu alla oli onneksi täysin kuivaa ja hyvää, hioimme pinnat ja laitoimme vanhanajan hengittävää maalia (kirjoitin maaleista aikaisemmin).





Halusin ehdottomasti yhtenäisen, suuren keittiön ja ruokailutilan.
Ihana mies sen toteutti seinän avaamisella.










Keskipalkki oli kantava, tuossa vanhan oviaukon vasemmalla puolella ja jätettävä paikalleen.
Se on mielestäni ihan kiva, aiomme päällystää tolpan alaosan vanhalla laivaköydellä kissojen raapimapuuksi ja pieni koukku säilöö hyvin kauppakassin käden ulottuvilla.













Ruokailutilasta poistimme kerrokset lautalattian päältä ja iloksemme sekin lattia oli priima ja säästettävissä.


















 tässä oli pienen pieni oviaukko pinenen pieneen vessaan ja  umpinainen väliseinä naapuriin, avarsimme oviaukon, teimme seinään läpikulun olohuoneeseen eli reiän seinään ja rakensimme vessan/kylppärin tuohon seinän taakse samaan paikkaan missä oli pönttö jo ennestään. Toki ennen rakunnusvaiheeseen pääsyä oli massiivinen lattioiden avaaminen ja turhan roinan purku...



Tuo seinä oli ainoa (onneksi)  johon oli syystä tai toisesta laitettu levyittäin lasivillaa.
Melko erikoista koska kyseessä oli sisä väliseinä.


 Tapettien ja levyjen alta löytyi mitä kaunein lautaseinä joka vain maalattiin.

 Mä en muuten osaa stailata kuvia blogiin, näissä näkyy reilusti elämä, tietsikka joka on väärässä paikassa, matkalla kirjastonurkkaan, mutta joka toimiikin väliaikaismakkarina, imurinjohdot, laturinpäät, sytyketupposet pönttöuunin edessä jne. Huomaan kyllä sit näytöllä kaikki epäkohdat, mutta en jaksa puunata, tätähän tää on, arkea ja imurinjohtoja...

















 Näkymä vierashuoneesta eteisen läpi keittiöön päin oli vielä alkuvuodesta näin surkea...


 Mutta onneski saatiin näin ihana remppakaveri ilostuttamaan!

 Kyllä, voin myöntää että kun näitä ennen-kuvia kaivelin niin pala nousi kurkkuun.
On me vähän kahjoja oltu, vaikka emännällä olikin selkeä visio ja surkuhupaisa fiilis siitä että, tää on se oikea, että tuo sininen vanhus on pelastettava ja herätettävä taas henkiin.
Jotain haalimisviettiä kait mulla vähän ylikorostuneena.

Mies totesi vaan että yleensä sä saat mitä haluat, että jos haluat sen ni ostetaan, mutta sit me hypätään altaan syvimpään päähän-pää edellä ja ollaan kylän seuratuimmat hahmot.

Iso onni oli että etukäteen tehdyt kartoitukset pitivät, eikä suurempia ylläreitä ihme kumma ole tullut.
Talo osoittautui luottamuksen arvoiseksi.

Täällä on jokunen tarkkanenänen käynyt ja tuumannut että onpas hyvä sisäilma.
Että ei haise miltään, talon kuuluu haista-ei miltään.
Sellaista käsitettä ei oikeastaan ole, kun vanhan talon tuoksua.
Ollaan nukuttu hyvin ja tuntuu että ilma kiertää (saa nähdä pakkasten tullen, kiertääköhän vähän liikaakin, jäiks). Täällä on vaan helppo olla ja toteuttaa villeimpiäkin visioita.

Plussaa on koulut naapurissa, noin parinsadan metrin päässä, kaupat melkein yhtä lähellä ja hyvät kulkuyhteydet. Rullaavaa arkea.

Nyt mä ehkä jälkikäteen kyllä ymmärrän niitä fiiliksiä kun kaverit tuli kattoo tätä taloa heti oston jälkeen kun kuulivat et on ostettu "koti".

Muutama kommentti jäi mieleen, kuten;
"onkohan täällä rottia?!"
"tota, jooooo -pitkä hiljaisuus- on teillä tässä hommaa!"
"nooh, kait te noi keittiön kaapit vaihdatte"
Buahahaa!

Ollaan myös opittu että jätteiden kaatishävittäminen maksaa kultaa, että vanhat talot on persoonia, ja että työ tekijäänsä opettaa.




Kylähullujahan me ollaan.

Mutta noin niinkus ajatuksena, tälläinen Vitara kustantaa palttiarallaa tän meidän tönön ja tontin verran,.
Veikkaisin että vitara vastaan vinollaan oleva tupa, tupa vie kuusnolla voiton.
Noin niinkun käyttöiältään, käyttömukavuuksiltaan ja käyttötuntumaltaan.
Plus että me kiinnyttin tähän siniseen tupaamme kovin, tuohon siniseen peltilehmään kiintymyksen rakentaminen saattaisi ottaa vähän enemmän.
Suzukeja yhtään väheksymättä, mun sydämessä on aina tietty paikka GSXR-Suizalle, se liittynee kovinkin tiiviisti isännän ja mun alkutaipeleeseen ja moneen kivaan kesämuistoon vastarakustuneina ja kahjopäisinä...

Tällästä tälläkertaa.

Ajatuksenjuoksua ilman punaista lankaa...




6 kommenttia:

  1. Tässä sen taas näkee, että kun on ensin unelma niin kaikki on mahdollista. Ahkeruutta ja taitoa ripaus lisää. Kaunista tuli ! - niin ja sitä luovuutta ;)

    VastaaPoista
  2. ekaa kertaa sun blogissa ja vau; ihan meni kananlihalle, kun kattelin noita kuvia! mä niin tykkään, kun jaksetaan antaa vanhalle uusi elämä, eikä piiloteta kaikkia elämänjälkiä pois näkyvistä. meillä on samansorttinen ettänoionkylähullujakuntonmörskänosti- alku meidän talon kanssa, mutta lopputulos palkitsee:). tykkään myös, ettei kuvia stailata, sama ajatusmaailma oma blogin kanssa. niin ja tuo haukkun on syötävän suloinen- ihana <3! mukavaa viikkoa :)

    VastaaPoista
  3. Huh huh, tässä vasta realismia! :D Nostan teille hattua ja ihastelen lopputulosta. Teillä on todella kaunis koti. <3

    VastaaPoista
  4. Hurjasti ootte jo lyhyessä ajassa saanu aikaan muutosta ja kaunis talo (ihailin aina sen ulkopuolta, katon mallia ja talon väriä) arvoisensa elämän!

    VastaaPoista
  5. Ihan uskomattoman työn olette tehneet, moni ei olisi moiseen paikkaan edes ajatellut muuttavansa. Ihana että on vielä tuollaisia ihmisiä, jotka näkevät ruman alla kaunista. <3

    VastaaPoista
  6. Voi tuhannet kiitokset ihanista tsempeistä, lämmittää mieltä! <3

    VastaaPoista