perjantai 8. toukokuuta 2015

Huhh!


Tämä viikko ollaan lennetty minuuttiaikataululla. Huhh!

Viime viikolla ajettiin vanhan pienkerrostalon ohi kun mies löi liinat kiinni. Hetken hieraistiin silmiä kun huomattiin että koko talon kauniit vanhat ikkunat olivat vaihtoon menossa.
Soitin isännöitsijälle ja kysyin ikkunoiden kohtaloa, kuulemma kaatikselle moneossa. Saatiin lupa hakea niin paljon kun halutaan. Käsittämätöntä että näissä oli maalipintakin täysin uuden veroinen,  lasi kaunista vanhaa lasia ja pokat vahvaa kunnon puuta.
Saatiin kasvihuonematskuja yli omien tarpeiden.
Sääli, ne uudet ikkunat eivät ikinä tule olemaan näiden vanhojen veroisia, kuinka moni talo käy saman rumban ja toteaa ettei vanhaan ole enää paluuta-ikävä kyllä.
Nää vanhat ikkunat on lähellä mun sydäntä...


Siivoiltiin myös suvun naisten kesken mummilan romahtamaisillaan olevaa liiteriä...
Sain vanhan kauniin, kauniin kaapin ja yli satavuotiaan puolipyöreän pöydän ikkunan alle.
Mies parkaa---yritettiin tuota kamalan painavaa massiivista vaatekaappia vaikka kuin päin sisään, mutta se ei taipunut meidän ahtaasta eteisestä.
Halusin kaappini ja tuo ihana  suostui irrottamaan ulkolaudoitusta  ja  koko ikkunan karmeineen päivineen jotta saatiin kaappi sisään valtavasta aukosta talon seinässä. 
Lauloin vieressä; "no woman no cry" ja lupasin kylmän bissen, sen verran oli otsa kurtussa.
Kaikkea mä keksinkin!






Pomolta pyysin lavakauluksia ja hain maalit lapsille, näistä tulee aika kiva hyötypuutarha :)





Tiedättekö, meillä on hääräillyt putkimies, jälki on loistavaa, enkä lakkaa ihastelemasta noita kiiltäviä uusia kupariputkia, ensi viikolla meillä virtaa vesi!
Ensi viikolla meillä on ihan oikea vesivessa, elämän pieniä iloja joita arvostaa vasta kun on ilman niitä :D











Ollaan lennetty koko viikko paikasta toiseen.
Uusia tuulia, lapseni kouluuntutustumiset, työkuviot, remontti.
Luovuin myös palasta nuoruutta kun myin tämän customin.
Se on vain jäänyt talliin nostattamaan nostalgiatrippiä muistikuvissa, nyt se saa uuden kodin ja uutta tuulta tankkiin.
Laskin että melkein 13 vuotta sitten tämän hain ja olin samana kesänä prätkämessuilla töissä. Palkalla ostin nahkahousut, avopotan ja satulalaukut.
Niitä aikoja..
Ajelin tänään kaupasta ja mietin kuinka hassun haikealta tuntuu luopua palasta villiä nuoruutta, vaikken sillä ole enää edes vuosiin ajanut. Samassa radiosta pärähti A.Kelan nostalgiaa;

" mä luulin että oisin aina vapaa ja aina sekaisin
mutta hulluuden ja innon maton alle lakaisin nyt ne tahdon takaisin meistä on tullut juuri sellaisii joille nuorempina naurettiin me takerrutaan menneisiin niihin jäädään kiinni me ollaan dinosauruksii ja eilispäivän uutisii 
vanhat pierut haihtumassa uusiin tuuliin."

Hymyilytti.
Nyt on sivuvaunussa kaksi pikkuista, taloprojekti, kissa, koirat ja tylsä farmariauto.
Ja niinkun mun piti ajella jollain jenkillä ja olla kaavoihin kangistumaton...
Hyvä näin.





Ihana aurinko.

Kaivoin mekot kaapista.
Ajoin tänään siskon tonnisella yamahalla helmat korvissa ja katupölyä hampaiden välissä kun laitumille päästetty mullikka.
Yritän imeä aurinkoenergiaa, vaikka myönnän että patterit on aika loppu ja kiire kasautuu, onneks tää pahin suma menee jo pikkuhiljaa ohi.

Oon painanu joka päivä aamuseitsemästä puolilleöin.
Eilen rakas ystävä poikkesi- toi croisantit,  ja istutti mut hetkeksi paikalleen, kysyi mitä kuuluu, taisin pulputtaa pohjamutia myöden. Olo oli taas kevyempi.
Kiitos. Ystävät on ilo ja onni.


2 kommenttia:

  1. Kivat kuvat ja vau mikä ikkunalöytö - sun mekko on niin nätti <3

    VastaaPoista
  2. Oi mitkä mööbelit kärryssä,just niin mun makuun ja kaappi varsinkin.
    Joo,ne ikkunat....kuten sanottu,yritän taistella vanhojen puolesta edelleenkin!

    VastaaPoista