perjantai 15. toukokuuta 2015

Heikunkeikun ja mullinmallin...


Moikkelis!
Takana on elämäni kaksi kiireisintä viikkoa, tänäänkin olen mennyt kukonlaulusta eikä loppua näy, ihania on tulossa talkoilemaan ja paljon on saatu porukalla aikaan.
Tänään olen hankkinut tarpeita remppaviikonloppuun taas ja lentänyt asioilla.
Otin kuitenkin lounassalaatin mittaisen tauon ja päätin läiskäistä pari kuvaa teillekin, täällä ollaan ja muutto lähestyy...
Tänään on jo iso päivä, sillä meidän osoitteemme muuttuu ja postilaatikko tönöttää paikallaan.
Täällä on jo keittiö ja wuuhuu, vedet. Niin kauniit kupariputket kiiltelevät etten saa silmiäni irti.
Ja ulkohuussikin on historiaa (onneksi!).



Rakennusalalla ja entisöijänä toimivat -ystävämme rakensivat viikonloppuna hellalle tason (ja viikonloppuna hahmottui kaapistot, yläkerran raskaita kannettavia, pintoja, pikkuserkkuni auttoi hiomalla keittiön ruokailuryhmän ja rakas mieheni rakensi vanhasta kaapista allaskaapin posliinialtaalle, siivosi pihoja, en edes jaksa luetella mitä kaikkea on taas kahden viikon aikana valmistunut, ihanaa!) ja emännän idea oli tehdä puusta samanlaiset jalat kun "isoskiskolla" tuossa puuhellassa on, halusin tummaa ja rosteria keittiön koneisiin. Ja sähköhellan puuhellan viereen, sama sävy-ja muotokieli jatkuvat saumattomasti koko seinällä.
Tuohon hellojen väliin tulee vielä vahva lämpölevy joka estää puuhellan lämmön siirtymisen puisiin rakenteisiin ja on turvallinen käyttää.









Olen muonittanut, soitellut juoksevia asioita, kilpailuttanut, säntäillyt, remontoinut, hankkinut tarvikkeet valmiiksi ja pessyt pyykkiä. Eikä tuo toinen puoliskokaan ole yhtään vähemmällä päässyt.
Ajatus on nyt rykäistä suht nopeati talo kuntoon ja laitella pikkujuttuja sitten rauhassa ajan kanssa.



Nuppusillekin on pitänyt keksiä kivaa tekemistä ja yhteistä puuhaa välillä.
Viikolla päästiin katsomaan Duudsoneita ja tyttö onnesta soikeana kun sai ihan nimmaritkin!
Noiden uusien ideoiden jälkeen mitä pohjanmaan pojat tarjoilivat, mietin kylläkin uskaltaakohan tässä talossa enää silmiänsä ummistaa, ainakin vielä on paikat pystyssä ja koheltaminen keskittynyt pihamaalle.


 Ei muuten juoksevaa vettä ja vesiklosettia osaa näin arvostaakaan ennenkun on pitkään ilman. Mikä ihana onni ja autuus onkaan sisävessa!









Lyylikäinen se vaan kasvaa.
Nauroin siskolle, kuinka se yrittää kynsin hampain mahtua tuohon pikku punkkaan isomman sijasta, petiin johon vielä pari kk sitten sopi, vaan ei enää.
Systeri tuumasi; "no sehän on perus nainen sitten, joillain farkut ja vaatteet ne vaan pienenee, mutta nekin on revittävä päälle kun lihomista ei vaan voi myöntää!"
Että perus narttu, punkka se pienenee, sylit pienenee ja annokset suurenee, mutta itse ei huomaa kasvavansa.


Aamusella lähdin kauppareissulle, yhdistin kuntoilun ja jääkaapin täytön....


...vaan enpä vieläkään osaa kulkea kierrätysaseman ohi silmät kiinni.
Mukaan tarttui vanha lasten 50-luvun cruiseri pikku-ukolle.
Tuli pyörän sarvella keikkuen mukana koko matkan kotiin.
Ihana, nostalginen sininen polkupyörä.
Tekee ihan pahaa kuinka hyvää tavaraa täällä maalla on lavat pullollaan, aamusella eräs isäntä tuuppasi vanhan täysin ehjän ja priiman jukeboksin tuonne keräykseen.
Huoh, onhan maailma roinaa pullollaan, eikä meillekään kohta enää mahdu, mutta oikesati, uutta huonolaatuista tavaraa syydetään liukuhihnalta, luonnonvaroja kerskakulutetaan ja täysin ehjät, toimivat ja ennenkaikkea kestävät vanhat tavarat kipataan pois että saadaan viettää "laatuaikaa" ostoskeskusten loistevalojen alla haalien lisää roinaa, kukkaronnyörit soiden, sen sijaan että ottaisi sen vanhan fillarin ja eväät,  pyöräilisi metsään kuuntelemaan linnunlaulua.
En ymmärrä.
Sitähän tää on...





Ja lopuksi tarjoilen oikein blogikuvien blogikuvan; arkirealismia kahden kodin loukusta.
Tältä meillä oikeasti näyttää,  syödään ja nukutaan ja pestään pyykkiä ja muu aika ollaan raksalla.
Hiukan joka paikka on mullin mallin ja heikun keikun...
Muuttoa odotellessa ja arjen tasaantumista!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti