tiistai 7. huhtikuuta 2015

Siveltimenvetoja, hiomapölyä ja hämmennystä...



Heips, ihanaa keväistä viikkoa sinne!
Laitan tähän alkuun vähän kuvia meidän kaupunkireissulta, viimeksi kun hehkutin kuinka kiva on lähteä merkkipäivää juhlistamaan...



Lapset ne osaa kiinnittää huomiota pieniin juttuihin, kuten jäädä tuoksuttelemaan kukkia, liikkis!

 Minäkin sain kukkia...(kiitos rakas) en niitä kyllä tottapuhuen olis ansainnut, olen ollut aivan jäätävä pirttihirmu viimepäivinä, stressi ei pue mua.


Sain ihania rakkaita tehomimmejä sunnuntaina raksalle ja siis wau mitä jälkeä syntyi kahdessa täysmittaisessa työpäivässä (taisi mennä aika pitkälle yönkin puolelle).
En olis uskonu että saadaan keittiön ja ruokailuhuoneen katot hiottua, kaikki helmipontit, pönttöuunit...
Uskomaton tunne kun ensimmäinen maalikerros on pinnassa.
Kiitos, ootte upeita!!!!

Sunnuntaina aamusta pönttis näytti vielä tältä...

s

 ...kunnes M otti ja hioi koko komeuden pellille ja allekirjoittanut pääsi maalaamaan!

Olin valinnut sävyksi Uulan perinnevärikartan Utu-sävyn, vahvasti harmaaseen taittavan sinisen.
Tuostahan tuli sitten aivan täysin baby-blue, oikein pastellisininen.
Toisaalta tosi kiva ja raikas, en olisi moista uskaltanut valita...

Keittiöön valikoitui niinikään perinnekartaston sävy; safiiri, harmahtava sininen myös, no eihän sekään sitten ollut ihan värikartan mukainen, todella kaunis kylläkin myös, hyvin tumma sininen.

Otin kuitenkin ja soitin Uulalle, maalit vievät niin ison osan budjetistamme ja halusin tietää mistä moinen fiba ja sain langan päähän aivan ihanan ihmisen, hän kertoi että joskus voi käydä niin että esimerkiksi terran sävytyskone "lukee leipätyönään tikkurilan pastoja" ja lukeekin toisen valmistajan värin väärin (näin sen ymmärsin että joka sävyssä on jokin oma koodinsa). Hän osasi selittää sen hienosti, mä en edes yritä perässä, hyvitti asian ruhtinaallisesti (kiitos!) ja sain samalla useita kullanarvoisia vinkkejä ihan kaikkeen maalaamiseen ja esimerkiksi tarkat neuvot kuinka huokoisesta ja hyvin matasta pellavaöljymaalista saa itse kotikonstein lujemman ja korkeakiiltoisemman, eli toisinsanoen helpommin pestävän ja kestävän. (salaisuus on Uulan venelakka lisättynä tietyn määrän verran tuohon pellavaöljymaaliin, kuinka hienoa, helppoa!)

Aiomme käyttää uulan tuotteita jatkossakin, olemme vain tarkempia ohjeistamaan sävyttäjää.
Maalien maailma on muuten mielenkiintoinen ja monesti mietin miten ihmiset ostavat kaikenmaailman myrkkymaaleja kun on olemassa hengittäviä, kotimaisia ja hyviä maaleja.

Ottosson-maaleja täytyy myös testata. Tänään soitin myös sateenkaariväreille ja olen menossa heillä käymään tutustumaan heidän tuotteisiinsa, erityisesti lakkaöljymaalit kiinnostavat kulutuksenkestoltaan ja ominaisuuksiltaan sillä mietin vielä sen ja "terästetyn" pellavaöljymaalin välillä tuota lattian maalivaihtoehtoa.
Kun omistaa lehmänkokoisen koiran, ylivilkkaan terrierin, adhd- lapset ja suurpiirteisen äidin, nää on aika tärkeitä juttuja arjen kannalta. Esimerkiksi valkoinen lattia on täysin poissuljettu tässä perheessä ja kaikki matat, huokoiset lattiamaalivaihtoehdot. Tästä kodista tehdään kulutusta kestävä, helposti pestävä.




 Ennen tehotiimiä keittiö oli näin lohduton, olin hionut maalikerroksia ja repinyt hiuksia päästäni monet illat.
 Laitan tuosta keittiön päätyseinästä valmiina-kuvat kun saan sen oikean sävyn pintaan, saatte jännittää siihen asti ;)

 Tadaa!
Kyllä se maali vaan tekee ihmeitä, talon kasvojenkohotus ja piristys käynnissä, kuinka ihanaa saada puhdasta pintaa!


 Kaikki oviaukkojen listat ja karmit on pelastettu purkutaloista, joten olivat erilaisissa sirkusväreissä.
Nämä ovat wanhasta radanvartijantalosta.

Hiottiin ihan puulle asti näistä muovimaalit pois, ehdotin että jätettäis jopa näin krouveiksi mutta  mies halusi maalia, ihan hyvä ratkaisu. Freesiä!








 On meillä ihan oikea taukonurkka myös, että saa täällä vetää henkeäkin ja haaveilla tulevista remppakäänteistä...

Vaatetusalan käynyt pikkusiskoni (ihan rakentavassa hengessä) tiedusteli että mistä mä onnistun löytämään toinen toistaan oudompia remonttivaatteita?!
Kieltämättä näytän maaniselta peppi pitkätossulta jolla on vaatekaapissa räjähtänyt jonkinsortin maalipommi.

Tämä kuva taasen paljastaa sen mikä pölyn määrä tuolla oli pahimmillaan kun neljä naista hioi yhtaikaa pintoja...


Niin ja sit täällä on myös ihan virallinen ja kruunaamaton raksa-diiva.

Meidän Lyylikki, usein se vetää hirsiä omassa punkassaan basson jumpsutuksesta ja koneiden ulvomisesta korvaansa lotkauttamatta, mutta herättyään käy hauskuuttamassa kaikki läpi ja viuhtoo oma maalisuti suussa menemään ympäri taloa.


Aivan ehdoton kaveri se on kuitenkin rautakauppareissuilla, vielä kun mahtuu kärryihin, ens vuonna se saa vetää noita kärryjä perässään ;D




Osallistuipa se maalaustalkoisiinkin omalla panoksellaan.
Meillä on aika pikantteja lattiamaalauksia täällä :D




                              Vanhaherra ei moisesta diivailusta välitä vaan ottaa relasti.


 Sitten tähän loppuun vielä se hämmennys-osio nyt kun maalaukset ja hionnat on käsitelty.

Tiedättekö mun mieheni sanoi jo ennen talon ostoa että ollaan varmasti seurattu parivaljakko projektinemme. Talo sijaitsee paikkakunnallamme keskeisellä paikalla, oikeastaan ytimessä.
Edelliset asukit ovat olleet kunnan sijoittamia lievästi sanottuna laitapuolen kulkijoita, joiden poistuttua tölli seisoi tyhjillään, autiona kuulemma noin kahdeksan vuotta.

Talossa ei ole kerrassaan mitään vikaa vaikka edelliset asukit ovatkin siellä kosteaa elämää viettäneet.
Monet ohikulkijat kurkkivat ikkunoista sisälle, kiertävät korttelia monta kertaa illassa, osoittelevat sormella jutellen siinä lenkkikaverille kiihtyneeseen sävyyn.
Huutelevat "on teillä siinä hommaa"-kommentteja ja pitävät hiukan tärähtäneinä.
Kuka hullu nyt purkukuntoiseksi leimattua taloa haluaa kunnostaa!

Mulla on aika hyvä itsetunto ja ollaan ajateltu että paras vastaus on vain hymyillä ja laittaa talo kuntoon, eiköhän se huutelu lopu kun savu nousee piipusta ja kasvimaa kukoistaa pihamaalla.

Sunnuntai-iltana kuitenkin koettiin jotain niin loukkaavaa että mun on pakko jakaa se täälläkin.
Me neljä naista yhdeksän jälkeen illalla suristettiin naamarit päällä kattoa, basso jumputti taustalla ja meteli oli korvia huumaava, oltiin aikaisemmin naurahdettu kuinka eräs keski-ikäinen mies käveli taloa ympäri ja tuijotti ohi mennessään estottomasti avoimista ikkunoista.
Yhtäkkiä tajuan että tuo iso mies seisoo keittiön nurkassa ja tuijottaa meitä lasittunein silmin.
Ei käynyt ilmi kauanko hän oli siinä seissyt tapittamassa, tullut kiinni olleesta ovesta, avannut kuistin salvan ja hievahtamatta seurannut meidän puuhia.
Eikä muuten ollut ihan sormia napauttamalla ukko pihalla tönöstä.
Halusi kertoa jo niin moneen kertaan kuullun urbaanilegendan siitä kuinka eräs talossa asunut vaari oli kaatanut yöastiansa yläkerrassa. Kuulemma tätä taloa ei siksi voi saada kuntoon.

Jos talo kokee kahdeksan pakkastalvea kylmillään, kahdeksan kesää tuulettuen vapaasti niin eiköhän ne pisutipat ole jo haihtuneet taivaan tuuliin.

Minulle jäi loukattu olo.
Minun kotiani loukattiin ja turvaton tunne jatkui monta päivää.

Vaikka tämä projekti jonkun mielestä olisi kuinka hullunrohkea tahansa, tai vaikka kuinka jotain kiinnostaisi miltä sisällä näyttää, niin tietty kotirauha se meilläkin on.

Erityisen ylpeä olin meidän Lyyli vauvasta, se seisoi kokoajan sen ukon ja meidän välissä, työntäen sitä toiseen huoneeseen, taitaa kaverista kasvaa hyvä vahti ja perheelleen uskollinen ystävä <3

On se erikoista miten jäyhästä hämäläisestä miehestä kehkeytyy hullunrohkea, arvaamaton ja täysin estoton tietyn promillerajan paukahdettua rikki.


Ostin tänään lapsille kesähatun, haaveilen siitä kuinka piha on aidattu, kuinka etupihalla on portti ja kuinka Lyyli juoksentelee pihassa vapaana. Aurinko paistaa, lapset keräävät ulkoa mansikoita ja minä luen riippukeinussa kirjaa. Kuinka me tehtiin siitä laitapuolen talosta meille koti joka sykkii värejä ja elämää -onnea ja omaa rauhaa ihan omassa unelmien tuvassa.
Eikä tuo hetki ole enää kovin kaukana, siihen on vain kymmeniä purkkeja maaleja ja muutama kerä sähköjohtoa naputellen.

Luin tänään mietteen ;
Everyone wants happiness,
no one wants pain.
But you can´t have a rainbow without a little rain.

Halauksin Juli

1 kommentti:

  1. Tosi hyvältä näyttää jo, tsemppiä sinne teille! Ja olipas törkeä ukko :(

    VastaaPoista