maanantai 27. huhtikuuta 2015

Fiiliksiä viikon varrelta...


 Keittiön ikkunalla persilja jo porskuttaa vaikkei keittiökalusteitakaan ole asennettu...mun lempparia, rouskutan maalaillessa (bisse ja persilja on yllättävän hyvä makukombo, vaikka mun makumieltymykseni nyt onkin harvinaisen häiriintyneitä).

Näillä näkymin keittiön lattia vaatii ainakin sen kolme maalikerrosta...



Tytöt oli jeesailemassa lauantaina, kiitos murut!




Tapettimallit eteisessä, suosikit on jo valikoituneet.
Arvaatteko mitkä?
Tosin nekin saattaa vielä vaihtua, kaakelitkaan ei ole likimainkaan sitä mitä alunperin piti, ajatukset ja fiilikset jäsentyvät rempan edetessä ja palaset loksahtelevat paikoilleen ;)





Ihka eka, ihka oma jääkaappi, voi tätä riemua!
Tuo malli valikoitui ihan siitä syystä että meillä on jo entuudestaan saman sarjan pakastin.
Ei kaunein, mutta huokea ja toimiva.
Silmää olisi hivellyt smeg, mutta ystävät jolla moinen kyökissä koköttää ovat sanoneet että hinta-laatusuhde ei aivan kohtaa ja että on säilytystiloiltaan perhekäyttöön turhan pieni.
Joten näillä mennään...


Kannettiin keittiökin jo alas.
Ensin mietin jopa tuon jättämistä puulle, näin saman keittiön tanskalaisessa sisustusohjelmassa ihan orkkis-värisenä ja oli niin nätti, muuten vaaleaa ja seesteistä ja tuo puu näytti sitä vasten kauniilta.
Mutta koska maalasimme keittiön siniharmaaksi, tuo hieman oranssiin taittava sävy riitelee sinisen kanssa ja mietin pääni puhki värivaihtoehtoja.
Kunnes torstaina kampaajan tuolissa lehtiä selatessa (vuosihuolto) eteen sattui tämä;


...huono kännykuva, mutta idea varmaan tulee esiin.
Juttusarja oli otsikoitu "vanhan keittiön kierrätys" ja siellähän se oli, mun kyökkini mutta harmaaksi maalattuna ja uusilla vetimillä.
Aika hauska sattuma myös se että olin jo valmiiksi hankkinut nuo ihan samat hyllynkannattimetkin ja purkin tuota harmaan sävyä, vaikkakin pönttöuunia varten!


Porin masa siinä odottelee hiomista, maalikerrosta ja uutta arinaa.





 Männäviikolla mies kasasi trampoliinin lasten pyynnöstä, kerkesihän se pari päivää olla, kunnes tänne iski kunnon kevätmyrsky ja se lensi kirjaimellisesti puuhun.
Oli niin rusinana ja taipuneena kaikki osaset että eipä tuosta enää laulua lähdetä tekemään.



Meillä asuu pieni tyttö joka osaa tehdä arjesta yhtä bilettä.
Kauppareissulta tultuani jokaisessa väliovessa oli avaruusbile-plakaatit.


Lyytikäistä ollaan opetettu kulkemaan junalla, kaveri tietää jo kerjätä oman lastenlipun ja konduktööreillä on hauskaa kun ne antaa sitä ni kaveri rei´ittää omaan lippuun kulmahampailla kolot.
On se niin söpö, kaikkien kaveri, höpsö koira...




Tällästä täällä...

2 kommenttia:

  1. Näyttää hyvältä ja ihastuin noihin vanhoihin keittiökaappeihin. Mun silmään tuossa kuvassa ei ainakaan ois pahat tuollaisenaan seinän värin kanssa, niissä vaan on jotain siistii ?! :)

    VastaaPoista
  2. Minakin tulin sanomaan etta luulin etta keittion seinan vari oli varta vasten valittu juuri tuon puun varin kanssa sopivaksi, niin hyvin ne minusta yhteen sopii. Mutta eihan ovien maalaaminen myohemminkaan ole iso homma, eli jos ensin kasaisi sen ihan alkuperaisessa kuosissaan paikalleen ja kokeilisi tottuisiko silma?

    p.s. olen hiljaa seurannut teidan hienoa remonttia, mutta vasta nyt kommentoin. kiitos kun jaat teidan projektia!

    VastaaPoista