tiistai 31. maaliskuuta 2015

Sadepäivää, moi!


Raksalla on polteltu tulia uuneissa, lasten piano on jo saapunut talolle ja maalit melkein kaikki hankittu...Tuo maalien valinta ja tuhannet eri maalimerkit on ollut ihan rämpimistä maaliviidakossa ja kemikaalittomien, hengittävien, kestävien maalilaatujen ja oikeiden värien valinta ovat vaatineet useamman illan sohvannurkassa teekupponen kourassa.

Lieskat on kohta poissa ja saadaan uutta maalia pönttiksen pintaan, ihanaa!

Pikkusisko hioi hellasta ruosteet (vinkkinä että tuohon hommaan ihan must on kupariharja, ei teräsharja, on tehokas, mutta pehmeän naarmuttamaton).
Viikonlopulla saan ihania naisia mun kanssani maalaamaan keittiötä (huh, mun pitäis saada siis se hiottua siihen mennessä!)
Hiominen jo sanana rupeaa nostattamaan pikkuhiljaa selkäkarvoja, onko mitään puuduttavampaa hommaa.


Olen ollut niin tyytyväinen ratkaisuumme avartaa keittiö ja ruokailutila yhdeksi suureksi huoneeksi.
Myös läpikulku ruokailutilasta olkkariin on ihan nappiratkaisu ja nautin tästä valoisuudesta, rakastan noita ikkunoita ja sitä miten valo pääsee kulkemaan huoneesta toiseen.


Jo ennen talon ostamista teimme sopimuksen että kämppä ei saa aiheuttaa stressiä tai kireää fiilistä kotona. Että teemme sen mitä voimme ja emme ota liikaa paineita mistään aikatauluista.
Viime viikonloppu meni niin että käytiin puuhatalossa, leffassa, jädeillä ja kutsuttiin ihania kavereita kylään, ilman remppaa tai rautakauppoja.
Olen pojan kanssa naputellut nyt sen aikaa kun tyttö on eskarissa, jampalla on oma pieni työkalusalkku ja pikkuinen tykkää naulailla mukana...
Oikeastaan otan stressiä ihan kaikesta muusta paitsi remontista, välillä arki imee kaikki mehut, mutta talo, mulle se on sellainen henkinen kansalaisopisto, paikka missä saa toteuttaa itseään, olla rymyvaatteissa ja luukutta spotifyta samalla kun pöllyttää tai naputtaa jotain nurkkaa...kamalan terapeuttista.



Katsottiin Vihdoin kotona-elokuva, suosittelen lämpimästi, hirmu hellyttävä pätkä.






 Meidän maalaiset ihmettelee hissin toimintaa :D


Ihan on pikkisen tuo pentu humahtanut korkeutta, huhh!


Olen pakkaillut turhia kamppeita jo pois..


 ...Vienyt raksalle tuoreita kukkia ilahduttamaan.


Huomenna juhlitaan merkkipäivää ja mennään ihan isolle kylälle syömään, tyttö sai luvan lintsata eskarista ja mä aion vetää korkkarit välillä jalkaan jalaksen turvakenkien vastapainoksi.
Tää mun ilmastoherkkä luonteeni ei kauheasti diggaa näistä harmaista sadepäivistä ja todellakin kaipaan jotain piristävää. Ilmeisen vakava sadelamaannus kun olen jo tänään harkinnut lähteväni punttisalille, yleensä olen tosiaan nollauksen tarpeessa jos hinkuan punttarille, hui! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti