maanantai 9. helmikuuta 2015

Jättiremonttipläjäys!



Heippa ihanat!

Kuulemma blogi on ollut turhan hiljainen, ei kerkeä istumaan alas, saati bloggaamaan.
Raksalla kaikki hyvin, siis en voi vieläkään uskoa, mutta meillä on siellä jo LÄMMÖT ja tänään saadaan uutta lattiaa!

Olen tarkotuksella jättänyt laittamatta ostohetken kuvia tänne, koska niistä kaikilla tulee se sellainen "ootte te ollu hulluja"- lausahdus, mutta nyt kun talo vihdoin rupeaa olemaan hyvällä mallilla näytän pari räspsyä, niistä sen tosiaan ymmärtää, että homma oikeasti on edistynyt ja paljon.

Eilen istuin keskellä keittiön lattiaa värikartta kourassa, tajusin että spurgulan haju on pois, vain puhdas puu ja selluvilla tuoksuu. Oli mukavan lämmintä ja pönttiksessä ritisi tuli, sillä hetkellä musta tuntui niinkun tuon talovanhuksen sydän olisi taas ruvennut sykkimään ja tuli sellainen vahva tämä on meidän koti-koti-tunne.


Teimme talokaupat joulukuun puolenvälin jälkeen, tältä meillä näytti silloin.
Patjoja jotka olivat imeneet kaikki kuviteltavissa olevat ihmiskehon eritteet, tuhansia ja tuhansia tyhjiä pulloja, roskaa, hiirenpapanaa...kaikkea kuviteltavissa olevaa törkyä.
Heti kaupanteon jälkeen rupesimme raivokkaan jätteenkuljetusrumban.
Kuvissa näkyvät muovimatot, linoleumit ja muut saivat lähteä.


Alakerran lattiat purettiin jotta nähtiin onko välipohja hengittävä, eristeet ja palkit kunnossa. Vanhat eristeet ja roskat kävi suurtehoimuriauto imemässä pois. 

Keittiön puolen lattiat selvisivät pelkällä purun lisäämisellä, eristeet olivat kirkkaat ja kuivat, purua siis lisää, pontit hioen ja lattiat kiinni. ((saimme korvauspurut keittiön puretusta väliseinästä ja muutamasta muusta purkukohdasta hyötykäytettyä ja kierrätettyä keittiön lattiaan).

Ikävä kyllä puolet alakerran lattioista olivat niin siipeensä saaneita että niitä ei voitu säästää,  kaikki vaihtoon.
Lisäsimme myös tuuletusaukkoja jotka oli joskus menty muuraamaan osittain kiinni.
Kannoimme maa-ainesta ja kiviä järkyttävän määrän tuolta lattian alta.
Purimme myös vanhan hellan perustuksen joka olisi vain siirtänyt kylmää ylöspäin maaperästä.
Säästimme puretut tiilet.


Hirsimiehemme vaihtoi monen monituista korvaushirttä tärvättyjen tilalle.
Paras "hankinta" koko remontissa on ollut tuo korvaamaton hirsimiehemme, hän tekee töitä aamusta ja lopettelee iltapäivästä ja me jatkamme sitten illat ja viikonloput.

Mieltä rauhoittaa tosi paljon että projektissa on joku joka kertoo vuosien perinnerakennusammattitaidolla kuinka asiat kannattaa tehdä. 

(Vaikka on mulla kyllä tosi kätevä ja osaava mies, täytyy sanoa, mutta meillä on tuo perheyksikkö huollettavana niin kaikkea ei voi tehdä itsekään, se on hitaampaa ja voimia ja paukkuja täytyy riittää muuhunkin kun remonttiin).

Joku jolle voi soittaa jos tulee tenkkapoo ja hän kertoo tarkasti miten jatkaa projektia, joku jolla on kokemusta eri materiaaleista (oikeasti kokemusta mitä vanhoihin taloihin tulee, ilman että on oma lehmä ojassa, rautakaupassa mulle yritettiin ihan kirkkain silmin myydä ilmansulkupaperia jossa oli muovipinnoite, kun siellä on kuitenkin se paperi alla ni eiks sen pitäis käydä).

Vaikka teoriassa tietäisi miten jokin asia hoidetaan niin ammattilainen siinä projektissa tuo ihan oman varmuutensa asioihin.

Voin lämpimästi suositella Hirsiberia Ky:n poikia, linkki löytyy Metsänkylän navetan sivuilta.
http://www.navetta.com/osaajat/hirsiberia-ky/tammela-kanta-haeme-suomi/10276


Nuo kauniit vanhat hirret jotka remonttimiehemme haki tamperelaisesta riihestä (muistaakseni)
Ovat vaan niin ihanat että niitä ei melkein malttaisi peittää millään, mutta lämpöhukan takia ulkoseinän hirsiä emme raaski jättää näkyviin, onneksi sentään väliseinään saa jätettyä pätkän hirttä paljaaksi.

Lattia siis on kokonaisuudessaa uusi.
Alapohjan päällä hengittävä ja ekologinen ilmansulkuPAPERI, joka ei sisällä muovia vaan antaa talon hengittää.
Väliin laitoimme ekologista ja hengittävää selluvillaa.
Tämän osion teimme sikäli peba edellä puuhun kiivetetn, että luulimme sääsätävämme laittamalla villan itse, todellisuudessa menekki ylitti odotuksemme ja puhallusauto olisi tullut samoihin hintoihin ja aikaa olisi säästynyt. Noh tiedämme tämän kun eristämme välikattoa, auto siis pihaan ensi kerran.

Villamies neuvoi metalliharalla käymään villan läpi ja hirsimiehemmekin tuumasi että tiivistyksen voi tehdä pussin ohjeistusta napakammaksi.
Pikku-ukkelin kanssa konttailimme seinien vierukset eristäen ne pellavaeristenauhalla napakasti vedon välttämiseksi.
Samaa pellavanauhaa käytimme hirsien tilkitsemisessä ja ikkunapielien eristämisessä.


Välillä muonahuoltoa...



...ja reissuja uimahalliin...


...kaupunkiin kahvilaan, ja ystävien kanssa puistoon...



Vaikeinta remontissa onkin tasapainoilla sen kanssa että jakaa aikansa kaikelle ja kaikille oikein.


Minä viihtyisin pilkkihaalarit päällä ja sorkkarauta kainalossa vaikka 24/7, mutta sitten täytyy tasapainoilla arjen kanssa niin että kaikki saavat tarvitsemansa huomion, levon ja leikin.


Tässäpä vielä alakerran kulmahuone ostohetkellä.
Mies tuli pankin paperit kourassa sisään ja tokaisi satiirisesti "voitko kuvitella, tämä KAIKKI on meidän!"
Mutta kun ostaa talon puoli-ilmaiseksi ja näkee kakan alle niin se se taito vasta onkin...Hän sanoi luottavansa mun harkintakykyyn koska hän ei nähnyt ihan niin selkeästi tuon roskan alle kun mikä mielikuva mulla oli... Kiitos rakas luottamuksesta.
Joka naulaniskulla ollaan lähempänä omaa torppaa.


Lattian purkamisen jälkeen tuo meidän liekkipönttis (liekit lähtee jahka saan hiottua tuon kuoren)
jäi onnettomana tönöttämään.
Tuo alosa muurattiin ympäriinsä ja hiukan vahvistettiin perustusta.







Ja nyt tilanne on tämä, tänään päälle ilmasulkupaperi ja uutta lattiaa pintaan. Hain eilen laudat valmiiksi. Miettikää meillä on kohta lattiat!
Ei hullummin alle 2 kuukauden työspurtiksi, vaikka itse sanonkin.
Mä en ole mikään odottelija-luonne, asioiden pitää tapahtua reippaasti, vaikkakin huolella.
 






 Tuo valon lisääntyminen yhdistettynä mun herkkulakkoon ja sitä myöden virkeämpään olemukseen saa hyppimään tasajalkaa. Mikä ihana kevät!





 Lähdettiin loppuviikosta junalla helsinkiin mummia ja tätiä lentokentälle vastaan yllärinä.
Thaimaan matkaajat ei osannu odottaa portilla koko laumaa vastassa, pikkuiset meni siitä mummilaan viikonlopuksi ja saatiin rempata kaksin ajan kanssa.
Viikonloppu ihan vaan remppaan keskittyen ni saa enemmän aikaan kun että repeilee väkisin töiden jälkeen nakertamaan. Vaikka on tuo mies kyllä tehnyt sitäkin, kuuteen töihin, kotiin syömään ja vaihtaa haalarit ja raksalle. Tää nyt on hetken tätä, nyt ollaan jo niin hyvällä mallilla että ensi kuulle on jo maalaustalkoita ja keittiön asennus. Keittiöstä tulikin mieleen että poistovesiputketkin on jo vedetty! Saimme asiantuntevan putkimiehen ja yhteistuumin vanhaa taloa kunnioittaen päätimme vetää kaikki putket talon rossipohjaan,  jos joskus kävisi niin huonosti että tulisi vuoto, niin vuoto valuisi suoraan ulos maahan, ei rakenteisiin.
Kun saamme pinnat maalattua, hän tulee vetämään käyttövedet pintavetona, sama ideologia siinäkin, mahdollisen vuodon näkee heti.
Edellinen vessanpönttö oli vuodellut ja jälki oli aika ikävää, moista sattumusta ei tässä talossa enään tapahdu.



 ...niin tosiaan lähdin taas rönsyilemään, lähdettiin junalla stadiin dallaamaan ja yllätettiin mummi ja täti. Noh nassuset jäivät viettämään kivaa mummolaviikonloppua, joka muuttui katastrofiksi.
Juniori pokkasi sitten kait lentokentän kaiteita nuollessaan sellaisen mahapöpön että oksat pois, siellä ne reppanat ovat kaikki oksentaneet vatsalaukkujaan nurin pappaa myöden.
Just kun leveilin ettei meillä ole koskaan ollut lapsilla kun yksi vatsatauti, ettei meihin moiset iske, ei ehkä kannata repostella :D







Mä olen meidän rautakauppavastaava, tinkaan, vertailen ja haahuilen menemään. Eilen hain kait kolme kärryllistä tavaraa, yleensä mulla on kokoajan kärry perässä, joko vien tai haen jotain.
Mies ei viihdy rautakaupassa yhtään pyörimässä noutohallissa lippusten ja lappusten kanssa, noh eip mitää, multa tuo small talkki varastomiesten kanssa taipuu ihan hyvin ja näköjään kaikki tuntee apinan, apina ei ketään.

Tässäpä eräs perjantai-illan rautakauppaepisodi;
Lähdin keskusvarastolle hakemaan selluvillaa, maksoin 13 säkkia mutta laiturilla huomasin että kyytiin mahtuukin 18, noh poika lastasi ja antoi kuitin kahdeksasta lisäsäkistä, kiittelin ja huikkasin että meen nyt maksamaan.
Autoon istuttuani alkoi armoton, "toi tönäsmua, päditökkii, mullaonnälkä, mikslinnut ei kakkaailmassa, kuinka kauankestääääää"-laulu, you know.
Noh vastailin ja lähdin posottamaan starkkiin hakee ruuveja ja ilmansulkupaperia yms.
Starkilla kaivan puhelinta taskusta ja tajuan että hei täällä on tää maksulähete, eikun naama punasena takaisin, "anteeks, mä unohdin maksaa, ei tuu toistumaan"-puheet ja takas starkkiin.
Sain tavaraa myymälästä ja noutohallista, noh hain kärryn täyteen, painoin myymälkään maksamaan ja jonossa tajuan että toinen lähetyslista puuttuu, kaamee show, kysellään jäikö se sille hanslankarille, pengoin koko auton ja hallialueen. Myyjä tekee sitten ihan uudet listat ja systeemit ja hössötän kassalle, missä kassaneiti "niin täällä on tää sun toinen lähetyslista kun jätit sen tänne ettet vaan hukkaa". AAAARRRGGGHHHHHHH, mä niin tunnen itseni, mutta kerkesin jo unohtaa että jätin listan sinne, etten tosiaan hukkaa sitä.
Ei eka, eikä vika kerta :D
Kävin myös eilen hakemassa sahaan ketjut ja laipan, myyjä tiedusteli merkkiä, mihin minä "joo se on vihree!" Kaveri repes kaksinkerroin, eikun kysyin merkkiä, en väriä.




 Ihanaa kun pääsee jo suunnittelee sävyjä (sanoo värisokea, mun taideopettajan sanat kaikuu aina maalikaupoilla päässä, "kyllä sulla on erinomainen muodontaju muttei minkäänlaista värisilmää").

Värintajua tai ei, haluan harmaan ja sinisen sävyjä ja vaaleaa pintaa...


Siellä se nököttää, paljon pirteämpänä jo, 10 vuoden autiotaloaika on ohi, olet kohta entistä ehompi ja meidän KOTI <3
Kuinka monta mukavaa hetkeä tuossa talossa vielä koetaankaan....

3 kommenttia:

  1. Ihanaa kun päivitit! Tuosta tulee upea koti! Toivottavasti pääsen joskus käymään livenä. <3

    VastaaPoista
  2. Jahka saatte valamiiksi ni tervetuloa meillekin! <3

    VastaaPoista
  3. Aivan varmasti Satu!!! <3 Pidetään vaikka naisten ilta ihanaisten yhteisten tuttujemme kanssa ;)

    Tro, kiitos!! :) Nimimerkistä ei käy selville mihin saatiin kutsu ;)

    VastaaPoista