tiistai 13. tammikuuta 2015

Pikainen moi!

 Heippa!

Olin ajatellut että koskaan ei blogiini eksy rakeisia kännykkäkuvia...mutta.
Tiedättekö mä olen ihan onneton kun unohdan aina kameran raksalle lähtiessäni, olen ottanut vain muutamia surkeita kamerakännykuvia, tässäpä siis puhelimesta napattuja fiiliksiä meidän projektilta...


Tässä iltana eräänä tajuntaani pärähti että ennenkuin kaikkia lattioita avataan, saati laitetaan kiinni, täytyisi konsultoida putkimies vetämään keittiöön viemäreitä, ihan niin downshiftaaja en ole että kantovesilinjalla mentäis.
Ja sitten tajusin että täytyisi varmaan tietää tiskikoneen ja altaan paikka notta tietäisi mistä se putkenpää pistetään kurkistamaan.
Ketjureaktio vei mut suuren ruotsalaisen keittiösuunnitteluohjelmaan ja kaikella rakkaudella se on aivan susi. Revin hiuksia päästäni sen kanssa pulatessa.

Eksyin torille ja naps, siinä samassa pärähti ilmoitus täyspuisesta 60-luvun keittiöstä.
Olin nopea kun haukka ja iskin kynteni kiinni ensimmäisenä, puhelin oli kuulemma soinut sen jälkeen taukoamatta, kun hosuu ni joskus osuu!
Tämän ihastuttavan naisihmisen sisustussuunnittelija oli kehunut kyökkiä ylisanoin ja kehottanut pistämään sille roiman hintalappusen, mutta hän halusi ilahduttaa jotain keittiötä tarvitsevaa ja antaa sen purkupalkalla.

Voi pojat, se keittiö on jotain aivan timanttia, mies on sitä käynyt purkamassa, tänään irroitetaan viimeinen osa eli tiskitaso.
Tuo kuva ei tuo minkäänlaista oikeutta mun kyökilleni mutta uskokaa pois se on helmi.

Käsittämätöntä että nuo ovat palvelleet 65-vuotta, yhdestäkään kulmasta ei ole palaa pois, yksikään ovi tai laatikko ei repsota, yksikään kahva ei ole löystynyt, jopa tiskikaapin kuivaustelineet ovat niin priimaa että niissä ei ollut ruostepilkkuakaan (nykyiset kuivasutelineet luovat muovikuorensa kuin käärme nahan ja ovat iloisella ruostepilkulla vuoden sisään) kaikki on priimaa. Ne palvelevat aivan varmasti yhtä lujalla laadulla seuraavat 60-vuotta. Mieskin tuumasi meidän taloon sopivan vanhan paljon paremmin kun uuden lastulevykyökin.

Ajatushautomossa mulla on selkeä kuva aivan erilaisesta keittiöstä, hiukan tanskalaistyylisestä, välitilaan Domus classican marokkolaista sementtilaattaa.
Kauniit alkuperäiset helmiponttipaneelit maalataan vaaleaksi ja saarekkeeksi hankin jo 30-luvun vanhan kaupan myyntitiskin suurilla laatikostoilla, sen alkuperäisväri on hailakan mintunvihertävä, sen tyyliseksi jääköön.
Puutasoja, rouheita valaisimia ja krouvisti kulunut puulattia, siinä keittiön ainekset.
Valkoista, puuta ja ripaus mustaa...


Rakasalla hirsiseinältä kerrosten välistä löytyi jälleen yksi aivan ihastuttava tapetti!
Tuo syvän sininen ja kullan liitto on älyttömän kaunis.
Saa vinkkailla jos tietää uustuotetaanko tämän tyylistä.


Löydettiin pätkä hirsiä joiden merkinnät ja väliin työnnetyt sanomalehdet kaikki olivat vuodelta 1917. Nuo ikivanhat fontit ovat esteetikolle silkkaa täydellisyyttä.






Putkimiehet kävivät eilen miettimässä toimintasuunnitelmaa, huomenna tulee nuohooja kertomaan miten lähdetään kuivattelemaan hormeja niin pitkän autiotalokauden jälkeen.
Perjantaina hirsimies tulee ja aloittaa hommansa, suunnitelmat ovat hahmottuneet ja keittiö hankittu.
Täällä siis homma hanskassa...
Ihanaa alkavaa vuotta.
Yöllä oli satanut paksu lumi, me lähdetään pelaamaan pulkkabingoa.
Laahustetaan pihaa ristiin rastiin ja kun löytää hangen sisältä pulkan, stigan, liukurin tai lumilapion on ansainnut 10 pistettä, jännä kuinka näinkin säntillisten ja järjestelmällisten vanhempien lapsilla on aina kaikki hukassa...
Heiiips!

2 kommenttia:

  1. Jee, niin ihanaa lukee raksapäivityksiä, teiän suunnitelmat on ihan huiput!! Joudun ehkä muuttaa teille sitte..... ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos murunen <3
    Odotetaan jo meidän viikonloppua kovasti kun nähdään!!!! :)

    VastaaPoista