keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Pelkoa ja inhoa raksalla...

 Otsikko vitannee erääseen legendanmaineen saaneeseen klassikkoelokuvaan jota en edes pysty katsomaan loppuun kun meno vaan on niin kreisiä, päätöntä sähellystä.
Tällä hetkellä musta kuitenkin tuntuu että tää mun arkeni on just sellasta (sillä erolla leffaan että mun nuppini on kristallinkirkas, mitä nyt unohtelen asioita ja sinkoilen paikasta toiseen).


Isäntä saapui illalla raksalta ja huikkas purkaneensa samalla sen tarpeettoman hellan kivijalan.
Siitäkös se riemu sitten ratkesi, hyperventiloin, murisin ja maalailin kauhukuvia seinille.
Mun ajatusmaailmassani oli että kun olin saanut ohjeet purkaa sen vain puolittain, näin sieluni silmin kuinka koko tönö suurinpiirtein on rakennettu juuri noiden tiilien päälle ja nyt se romahtaa ja nielaisee vielä maankin ympäriltään niin että jäljelle jää vain musta aukko.
Olin ehkä hiukan väsynyt ja herkässä tilassa.
Hirsimies vain tuumasi että noh itseasiassa hän on kyllä sitä katsellut että se on ihan hyvä purkaa niin saadaan uusi lautalattia nätimmin ja simppelimmin paikoilleen ja korjasi että koko tönön paino ei lepää sen päällä vaan lähinnä kantavan hirren.
Oli taas anteeksipyynnön paikka, voi tuota miesraukkaa...mulla on ehkä vähän liian paljon intoa ja sydäntä mukana tässä taloprojektissa,  kontrollifriikki luonteeni on puhjennut täyteen kukkaaan.
Olen raksapoliisi isolla ärrällä.


Talolla on nyt vaihdettu seinien muutamat lahot hirret "uusiin" (vanhasta riihestä kierrätettyihin) äärettömän kauniisiin ja järeisiin yksilöihin, hirsimies teki hyvää työtä.
Seuraavaksi on uuden lattian ja eristeiden asennusta, tuulensuojapaperin laittoa ja ulkovuorilaudoituksen fixausta ym pientä.
Putkari on jo löydetty ja enää uupuu sähköjamppa.

Lapset tuumasivat että tää "hiekkalaatikkolattiahan on ihan kiva!"
Kun eristeet ja kaikki on purettu maaperää myöden ylös niin olkkarissa voi pyöritellä mutakakkuja.
Talon kantaviin rakenteisiin ei tarvitse kajota, onneksi runko on hyvä, muutaman hirren korvaus, uudet lattiat, emännän kinuamat kahden seinän avaukset ja avot!
Pallottelin pitkään ajatusta saako vanhaa purkaa yhtään turhaan, ja pohdin seinien avausta pitkään, mutta kun tässä on ollut aina 4 pikkuruista erillistä asuntoa ja nyt kun tästä tulee yhden perheen koti niin ei se vaan toimi että aina pitää kierrellä huoneesta toiseen.
Olen aina haaveillut isosta keittiöstä ja täällä kun on pieniä huoneita 8 kappaletta niin olisi niin laatikkomainen olo...
Joten suureksi keittiöksi yhdistyy 2 huonetta ja teemme läpikulun niin että alakerran huoneista on kulku toisiinsa.


Sisustuslehdessä sanottiin että kutsuva eteinen on kodin käyntikortti, tai jotain vastaavaa.
Nauroin tälle lauseelle tovin, kun katselin meidän eteistä.
Mies purki rappuset jotta putkimies mahtuu paremmin työskentelemään, purut hän lapioi talteen ja tähänkin tulee uusi lattia edellisen tärvätyn tilalle.
Onneksi vanhoista lattioista voidaan silti säästää melkein 80 prosenttia.


Me on ulkoiltu joka päivä ja pulkkailtu paljon.
Sisu on niin hienopieru että istuu eskarimatkat pulkassa pojan sylissä lampaantaljalla.
Jos ei terrierin ole pakko kastella tassujaan ni sehän ei niitä kastele!




Kotoluolassa on sellainen hallittu kaaos ja olen ollut armelias pienille sotkuille.
Tää on nyt ohimenevä vaihe kahden kodin väliä ja pienestä epäjärjestyksestä on enää turha itselleen luoda mitään stressiä...kunhan on puhdasta ja kaappi täynnä ruokaa niin hyvä.






Kokkailuja, askartelua, arkisia juttuja.
Lapset eivät ole paljon raksailusta välittäneet, ne ei siellä kauaa viihdy niin ollaan oltu vuoronperään siivoilemassa ja nikkaroimassa iltaisin, toinen puoli kotona arkisten juttujen parissa toinen meidän kaoottisessa puuhamaassa bodaamassa.


Viikon varrelta....








Mietin tässä taas eräänä iltana kaikenlaista, työkuvioita sun muuta.
Usein uudessa työpaikassa pyydetään kuvaamaan itseä.
Vihdoin löysin termin, olen rationaalisen vastakohta.
Siinä missä rationaalinen ihminen tekee päätöksensä pääsääntöisesti järjellä, tunteiden ja vaistojen sijaan, minä teen ne nimenomaan tunteen ja vaiston mukaan, järjen sijaan.


Rationaalisuus

Rationaalisuus tarkoittaa järjen (latinaksi ratio) käyttöä päätöksentekoon tunteidenvaistojen ja tradition lisäksi tai niiden sijaan. Jaottelun on esittänyt Max Weber teoksessaan Wirtschaft und Gesellschaft (1912).[1] Rationaalisuuteen kuuluu vaihtoehtojen tietoinen ajatuksellinen arviointi ja usein myös jonkin formaalin järjestelmän kuten logiikan tai matematiikan käyttö avuksi. Rationaalisuuteen kuuluu tavoitteen määrittäminen ja sen saavuttamiseksi käytettävissä olevien toimenpiteiden arviointi, toteutettavan toimenpiteen valinta ja toteutus sekä edelleen toteutuksen arviointi, jne. Rationaaliselta ajattelulta edellytetään väitteiden johdonmukaista ja ristiriidatonta perustelua.[2]

Sen lisäksi että halusin välttämättä elämäämme kunnostettavaksi talon jota kaikki muut pitivät roskana, ihan vaan kun aina ohikulkiessa tuli sellainen fiilis että se odottaa siinä just meitä.
Niin nyt...nyt kun on olisi viimeinen hetki haaveilla mistään koiranpennusta niin...
Äsh, tiedättekö kun ihan vahingossa näin tämän liikutuksen tarjolla, puoliksi tanskandoggi ja puoliksi bullmastiffi, pieni, pyöreä ja ruttuinen, josta kasvaa suuri, kuolaava järkäle.
Oi mikä ihana vahinkomixi!!!!
Se vaan näyttää siltä kun se haluais täyttää ison koiran kaipuuni.
Noh ehkä mä taon järkeä päähän ja otan iisisti (tosi todennäköistä).

Ihanaa viikkoa, rikkokaa tekin vähän kaavoja, arki on paljon hauskempaa!

2 kommenttia:

  1. Heippa, olihan "sinisellä talolla" oma blogikin:) heräsi mielenkiinto teidän projektia kohtaan, kun uimahallissa törmättiin. Parolan aseman blogi kuuluu listoille ja muistelin Katjan joskus maininneen sun blogista. Ja olihan sellainen. Jään seuraamaan teidän projektia, hieno talo tulee varmasti, hyvällä paikalla ja täynnä mahdollisuuksia! Terv. Entinen naapuri:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsempeistä! <3
    Oli mukava nähdä teitä:)
    Tää on tälläinen kommellusten blogipahanen :D

    VastaaPoista