keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Huh, hulinaa!


Ikkunaprojekti täällä on jo loppusuoralla ja saatiin kaikki ulko-ikkunat yhtä lukuunottamatta paikalleen!!!
Arvatkaapa pyörinkö tohkeissani tupaa ympäri, kyllä nimittäin ilme kirkastui kummasti ja ihan kuin tietynlainen slummitalo-fiilis olisi pudonnut harteilta vanereiden häivyttyä ikkunoiden tieltä.



Kutsuin tätä meidän tönön Lasik-leikkaukseksi- LasitKaunistavat-operaatio siis!



Jossain aikojen saatossa ulko-ikkunoihin oli laitettu muovilistat, vasemmassa demonstraatio muovilistan ja muovimaalin vanhenemisesta, se ei tapahdu ihan niin arvokkaasti kun aidoilla materiaaleilla, puulla ja pellavamaalilla, ennemminkin irvokkaasti. Oikealla olevasta karmista muovimaali on hiottu puulle asti, eli pois, muovilista korvattu puisella, välissä pellavaöljykittiä ja päällä pellavaöljymaali. Rikottu lasi on korvattu uudella, kaunein olisi vedetty lasi mutta budjettisyistä sorruimme ihan tavalliseen konelasiin. Maalaan vielä kerroksen päälle valkoisella maalilla, (kitti paistaa ja viimeinen kerros uupuu), tuo maali tarvitsee valoa kuivaakseen, ei niinkään lämpöä, ja aurinko kun on vähän ollut hukassa niin prokkis junnaa...
En ole ennen korjannut ikkunoita, eikä tuo ammattilaisen tasoinen suoritus varmasti ole, mutta meidän käytössä kestää vuosikymmeniä

http://www.suomalainenmaaseutu.fi/uutiset/erilainen-ikkunaremontti-hyödyntää-vanhaa-1.57094

Tuossa artikkelissa oli monta hyvää pointtia. Minusta on surku kun vanhoihin taloihin vaihdetaan uudet sieluttomat ikkunat, ennenvanhaan puutavara ikkunoihin valittiin huolella hyvin tiheäsyisestä puutavarasta, tottavie; nuo vanhat karmit vääntävät sahaakin rullalle, niin tiivistä puuta se on. Se on myös aina uudelleen hiottavissa, kitattavissa ja maalattavissa, vanhan kierrättämisen ekologisuudesta puhumattakaan! 

Lainaus ylläolevasta artikkelista;
Uusissa ikkunoissa yleistyneet alumiinikehykset eivät vakuuta lasialan konkaria. Omaan taloonsa Harjula ei alumiinikehyksiä kelpuuttaisi.
– Pahimmillaan kehys on koottu liimalla lasin ympärille, jolloin poka täytyy avata vasaralla ennen kuin uuden lasin saa paikoilleen. Tai sitten kehys on koottu muovisilla kiinnikkeillä. Panu Kaila sanoi joskus, että huoltovapaa tarkoittaa samaa kuin korjauskelvoton. Se pitää aika hyvin paikkansa, Harjula täräyttää.
Harjula muistuttaa, että alumiinista saa mitä tahansa, mutta työn pitäisi olla huolellista. Poka pitäisi hitsata ja lasi kiinnittää paikalleen painettavalla listalla, joka painuu siististi uraan paikoilleen. Lopputulokseen ei jää ruuvin kantoja tai muita näkyviin, hän jatkaa.
Toinen seikka, jota lasiliikkeessä on pohdittu tarkkaan, on puisen karmin ja alumiinisen ikkunapuitteen toiminta yhdessä. Harjula muistuttaa, että alumiini ja puu elävät ihan eri tahtiin. Lisäksi alumiini hikoilee ja kastelee puuta jatkuvasti. Rakenteeseen tiivistyy helposti vettä väärään paikkaan.
– Alumiinipokan kanssa myös karmin pitäisi olla alumiinia. Tai sitten karmin pitäisi olla niin hyvin suojattu, että kosteus ei pääse puuhun. Ehjä maalipinta on hyvä, mutta kuinka kauan se pysyy ehjänä, 



Tältä meillä näyttää nyt pääsääntöisesti. Paitsi että kuvan oton jälkeen tuo puulattia on nostettu varovasti ylös pontteja rikkomatta, sillä keittiöön on pakko vetää vesiputket ja  lisätä sahanpurua eristeeksi painuneiden päälle. Näissä kahdessa huoneessa puru on kirkasta ja kaikki kunnossa, lattiat ja eristeet  voidaan säästää. Alakerran kaksi muuta huonetta ovatkin surkeampaa tarinaa. Hirsimiehemme vaihtaa niihin väliin ekologisen selluvillan ja päälle uuden lautaponttilattian.

Ollaan saatu aikasmoisia remppavinkkejä, yksi niistä on ollut porata lattiaan reikää ja pursottaa alle uretaanivaahtoa. Meinasin pudota tuolilta ehdotuksen kuullessani, melkoinen idea ja yllätysyllätys, täällä on harrastettu joskus juuri tuota hommaa keittiön lattiaan. Ei ollut kaunista katsottavaa mitä se pursotuskeissi on vuosikymmenten saatossa tehnyt, inhottavaa hapertunutta mömmöä joka hajoaa kosketuksesta ja kutisee henkiteissä niin maan vimmatusti

Pysymme muoveista ja myrkyistä entistä kauempana kun näemme mitä ne saavat aikaan ajan kuluessa. Maalit ostamme pellavaöljymaaleina ja lattiaan ehkä petrooliöljymaalia, eristeeksi laitamme pellavaeristettä ja osittain ekovillaa, muoviosat korvataan puulla ja tapetin alle huokolevyä.
Ainakaan ei tarvitse miettiä onko sisäilma ok ja hengittääkö talo.

Vaikka yritetäänkin tehdä mahdollisimman paljon itse ja mies on puurtanut talolla monta monituista pitkää iltaa purkaen ja korjaten niin jotkut asiat vaan vaativat ammattilaista. Ehkä kaikkein paras ratkaisu ja onnellisin löytö tähän asti onkin ollut osaavat HYVÄT hirsimiehet jotka ovat perehtyneet perinnerakentamiseen ja osaavat heti sanoa mikä on viisain ratkaisu mihinkin.
Laskimme että heidän apunsa tulee myös huomattavasti halvemmaksi kun ottaa jobbareita ja nakertaa itse ja sitten myöhemmin korjailla virheitä.
Hirsimiehemme ammattitaito ja ripeys on lyönyt meidät ihan ällikältä ja tuonut sellaisen turvallisen fiiliksen että projekti etenee niinkun pitää ja virheiltä vältytään!




Pieni työnjohtaja oli kovasti menossa mukana tänään aamutuimaan <3


Toissapäivänä lähdimme ystäväni kanssa kirppiskierrokselle ja salaateille kaupunkiin, uhosin jo matkalla että ostan sitten vain tarpeellista ja välttämätöntä rakennukselle, ikkunanpokat hyvältä kirpparilta ja tumppuja lapsille.
Noh kipitin kotiin tälläinen härveli kainalossa, en todellakaan tiedä mitä tällä niinkun noin käytännössä tehdään, jonkinlainen piirturihan se on.
Muttakun...
...Se maksoi niin vähän ja mukana tuli kassillinen kaikkea hykerryttävän esteettistä ja mielenkiintoista. Ajattelin heti että koska tuo runko on vahvaa metallia ja etulasi vanhaa lasia, että ruuvaan koneiston irti ja laitan siististi talteen ja teen tuosta pienen vitriinin tulevaan vessaan hajuvesipulloille. Mutta kun olen tuota tuossa aikani ihmetellyt niin toisaalta tuo on niin hassu härveli että en ehkä raaski purkaa sitä vaan palvelkoot vaikka massiivisena kirjatukena tai ovistopparina hetken.
Mies hymähti mun järkevälle kirppisreissulle jolta ostin taas "ihan vaan kaikkea tarpeellista", mutta sainhan mä ne tumputkin. (itseasiassa sain kahdet tumput ja tuon härvelin halvemnmalla kun reiman uuden lasten talvirukkaset ;)
 (Selitin mustan valkoiseksi?)




Seuraavana päivänä lähdin kylläkin ihan listan kanssa ja ostin vain listassa olevat matskut.


...ihan itte pakkasin!


Junioreita kiinnostaa mun rautakauppafiilistelyni ihan yhtä paljon kun...noh ihan yhtä paljon kun mua kiinnostaa hytistä lastenaltaan reunalla uimahallissa tuntitolkulla. :D
Nää rautakaupan kärryt ja nostalgiaradio taustalla huutamassa on kyllä ihan paras miljöö tajuttaa juniorit päiväunille, parin tunnin päikkärit antaa melko vapaat kädet hipelöidä jokainen maalipurkki ja ruuvinväännin.



Huomenna meillä jo startataan uusien lattioiden läjääminen paikoilleen!
Jeeeeeee :)


Ainiin täytyy vielä hehkuttaa kun tuli viimekuussa ähdettyä konvehtirasioita ja kärsin ikipäänsärystä, turvotuksesta ja olin kun pebaan ammuttu karhu. Kysyin isännältä motivaatiolahjaa jos olen koko vuoden 2015 ilman karkkia, pullaa ja jäätelöä.
Saan kissanpennun siitä hyvästä, noh nyt sitä sitten ollaan oltu sokerittomalla koko alkuvuosi, tiedättekö ekan viikon olin kun vierotuksessa, pinnaa kiristi ja kädet tärisi, varsinkin iltapäiväkaffen kohdalla, mutta keittelin sitten luumukiisseliä ja napsin pähkinöitä, ne vei suurimman naminhimon.
Ja muutos on ihan käsittämätön, ei turvota, ei särje enää päätä, jaksan herätä kelloon ilman torkkuhälytystä ja nassusten kitinä ei hermostuta yhtään. Havahduin tänään jopa siihen että vedin pulkassa kauppareissulla uhmaikäistä joka karjui "mähaluuuun mähaluuuuun"-lauluaan ja mua nauratti, siis hymyilytti kun mietin kuinka polvi pojasta paranee, olin kuulemma ihan samanlainen tahtonainen tuon ikäisenä, poljin jalkaa ja karjuin nuppi punasena.
Ei pinnaa kiristänyt, tervehdin vastaantulijat ja tuumasin kuinka uhmaavista lapsista tulee hirmu hyvällä itsetunnolla varustettuja ja meidän poika on varmasti elämässään pärjäävä näillä meriiteillä.
Tuo samainen poika on myös valtavan idearikas, poikettiin Lidlissä ja hän halusi ehdottomasti ostaa jo valmiiksi suklaarahoja karkkipäivää varten, niitä euron näköisiä joissa on foliokuoren välissä suklaatia. Ihmeteltiin mihin miekkonen hävisi kassalla, niin hän on pelialueella mallaamassa suklaakolikoita hedelmäpeliin. Kuulemma äiti ei koskaan anaa rahaa pelata ja hän olisi vain halunnut katsoa kun ne väkkyrät pyörii, sai melkein äiti ja iskä kaivella suklaata ja folionpalasia kolikonreiästä.

Ihanaa viikkoa!!!!

2 kommenttia: