tiistai 2. joulukuuta 2014

Voisko joskus mennä niinku strömsössä?!


 Tiedättekö, joskus asiat vain menevät...noh, niinkun ne nyt yleensäkin menevät.
Eilen käytiin kaupunkireissulla, Sokoksella oli urheilukamppeet -50% ja reippailin hakemaan uudet verkkarit edellisten virttyneiden tilalle (ei ole kamalan mairittelevaa huomata punttiksella pyllistellessä että saumat on enää löyhällä tuurilla kasassa).
Samaisella osastolla pieni poikani bongasi siniset crosit.
Seuraamuksella että vietettiin ko. kaupassa NELJÄKYMMENTÄVIISIMINUUTTIA, yritin selittää että kun rakas sinulla on jo crocsin mustat mammutit talvivuorilla, punaiset cars-logolla, keltaiset ja yhdet feikkimallit. Nii-i, mutta ei sinisiä, ne kuulemma olis sopinut tyyliin. Yritin kertoa että kesäcrocsien osto joulukuun ensimmäisenä on sama kun ostaisi pilkkihaalarin heinäkuussa.
Hän voisi kuulemma käyttää niitä sisäkenkinä ensin, yritin suostutella kompromissina saman sarjan kumppareita, niille kun olis tarvettakin.
Mutta ei.
Kyllä uhmaikä on ihmisen paras ikä, silloin uskoo omaan näkemykseensä, osaa kaiken ja tietää kaiken.


Noh mutta kaupunkireissu oli kyllä ihan kiva breikki arkeen, sattumuksineen päivineen.
Löysin kirppikseltä 2 eurolla Globalin täysnahkaisen käsilaukun ja uudet Nokian kumpparit 1,50.
Käytiin kaffella ystävän kera ja jädeillä ja ostin murusille pari ylläriä jemmaan...

Poikettiin vielä isännän tultua töistä yhdellä tosi hyvällä kirpparilla jossa on vanhaa tavaraa huokeaan hintaan.
Kassalla bodasin tiskille kymmenen kilon lekan ja massiivisen pönttöuunin luukun.
Myyjä purskahti nauramaan että onpas epänaisellisimmat ostokset hetkeen ja kyseli mihin moisia tarvitaan :D
Kuulette tekin sitten myöhemmin...



Mun pikkuisellani luultiin olevan kuulovika mutta sensijaan hänellä onkin kuuloherkkyys, kuulee melun, hälyn ja kovat äänet liiankin kovaa ja stressaantuu ja keskittyminen kärsii.
 Kuulemma kauppakeskuksissakin hälinä sattuu korviin...
Mun pieni herkkis taiteilijasielu. Olen kerännyt kansiotolkulla piirustuksiaan, nää on niin hienoja!


Tänään tyttö valitteli vatsaansa ja ajateltiin pitää kotipäivä, oltiin kaikki vähän hitaalla.
Unen pöpperössä päästin koirat aamupissalle, ihmettelin ikkunassa että mites tuo doggi nyt tollain...kun mieleeni pamahti että sillähän jäi juoksupöksyt jalkaan.
Se sitten tuuttas kalsareihinsa pari valtavaa erää sitä ihteään.
Homma nyt olis ollut ihan liian simppeli ilman että olin edellisiltana madottanut koko lauman ja sehän oli sitten ripulilla ja ruskea vana puntinlahkeista tassunpohjiin.
Huoh...siinä mä sitten kuurasin tanskandoggia aamupakkasessa pihalla kun ei tuo lehmä mahdu meidän suihkukoppiin.
Tarinan opetus on; älä osta mustalle koiralle mustia juoksuhousuja...niitä kun ei erota, saati muista olevan olemassakaan.


Ilahduttavaa oli saada samalla lämpö keittiöön ja tulella paistetut aamukananmunat, namsk!


 Jos joku sattumoisin on joskus miettinyt mitä tekee pullollinen fairya pyykinpesukoneessa, niin tattatadaa! Tämän se tekee, nimittäin massiivisen vaahdon.

Mietin tuossa juuri miten lapset onkaan avartaneet maailmankuvaa.
Sinkkuna en tiennyt että eräässä saksalaismerkkisessä ruokamarketissa metrin mittaisen ihmisen tasolla pienen metallilevyn takana kassalinjastossa heti muovipussien jälkeen  sijaitsee päävirtakytkin jolla koko kassakompleksin saa pimeäksi ja kanssajonottajat  kohtalaisen yrmeiksi perjantairuuhkassa.
Tai että maksalaatikon päällä voi ihminen syödä jauhettua kanelia, tai että takapenkiltä voi osua tennispallolla hätävilkkukatkaisijaan-ihan ilman yrittämistäkin.
Rakkaat pienet sählääjäni <3


Kivaa viikkoa. <3
Meillä on erityisen jännä viikko tulossa, en malta odottaa et pääsen kertomaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti