sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Bileitä ja pölyä





Viikonloppu kuvina.... 



 Yritettiin siivoilla tytön My Little Pony bileitä varten lauantaina aamusta, tässäpä kaverusten työpanos, hehee, nenä kiinni kirjassa. Mun lukutoukkani <3



Lumikin satoi niin sopivasti meitä ilahduttamaan (peittämään loput haravoimattomat lehdet pihasta juhlaväkeä varten).




Edellisenä iltana tuhrasin sokerimassan kanssa, kun tyttö ehdottomasti halusi sokerimassakuorrutteisen kakun.
(ensimmäinen ja viimeinen massakakku, oon enemmän suoran linjan kermavaahtokoristelija).
Tuo pintakin näytti pinkiltä selluliitilta, nauroin kaverille että siinäpä muistutus suorasta metamorfoosista kun tota sokeripläjäystä syö niin kankkuunhan se jymähtää!

Tuo oli muuten gluteeniton ja maidoton kakku ja siihen nähden onnistui tosi hyvin koska eroa ei maistanut!
Korvasin taikinassa jauhot perunajauhoilla ja väliin mansikkahilloa, marjaa ja vispautuvaa soijakermaa.




Olin niin iloinen kun tytöt piti yhteispippalot erään samoja ikiä olevan ystäväperheen tyttösen kanssa.
Huh kun olikin kiva jakaa tekemiset ja hankkimiset puoliksi toisen äidin kanssa, juhlat onnistuivat tosi kivasti ja tytöt olivat onnessaan!
Kiitos ihanille vieraille seurasta ja yli-ihanista lahjoista!




Meidän pieni poika ja tytöt :D
Kysyin että jos hän haluaisi pitää sitten omat juhlansa autoteemalla, poika vastasi; "nää tyttöjen prinsessajuhlat on paljon mukavempia!"


Lapset meni lauantaina vielä mummilaan yökylään ja me saatiin keskittyä loppuviikonloppu remppaan.
Sunnuntai-aamuna juotiin pitkät aamukaffet ja kyllä vaan remppa yhdistää.
Nimittäin niin sitä vaan saa jäyhimmänkin suomalaismiehen kielenkannakkeet irti kun keskustelu siirtyy porakoneen hankintaan, momentteihin ja kierroslukuihin.


Kannettiin taas purkujätettä tonnikaupalla, revittiin keittiön ja vierashuoneen linoleumit pois ja alta paljastui vielä ehkä pelastettavissa oleva puulattia.
Keräilin välissä olleet vanhat hesarit pääosin talteen, niissä oli ihania 50-luvun kuvia ja mainoksia.
Lehdistä päätellen puulattia on palvellut paikallaan vuosina 1927-1953, 50-luvulla kuvioihin on tullut linoleumi päälle. Lehdet olivat täysin kuivia ja ainakin tämän päädyn kivijlaka ja lattia on kunnossa,  mutta toinen pääty onkin eri asia.
Siellä  tehdään töitä lattian lisäksi kivijalankin kanssa...


Vierashuoneesta löytyi pätkä mitä kauneinta tapettia!


Tuolta nurkasta on vetänyt...joku neropatti on sahannut palan kattoa ja tunkenut sisään paalillisen villaa. Great!
Noh onneksi saamme yhdestä kohtaa samanlaista purkupaneelia jolla paikata reikä.


Ennen kotiinlähtöä pyysin vielä kurkkaamaan tökerösti paneloitujen ja muovitettujen ovien alle, josko, josko vain siellä olisi vanha ovi kerrosten sisällä...
 ...ja olihan siellä!!!
Kaunis vanha puinen ovi, piilossa rumien kerrosten alla.


Näin myös muissa ovissa.
Jotain positiivistakin ylläriä :D


Ihanaa alkavaa viikkoa.

Mä hyppään junaan ja lähden pyörähtämään ystäväni luona ja sitten jatkuu intensiivinen purku-urakka.
Tammikuussa meidän hirsimiehemme pääsee aloittamaan lattioiden nostot ja siihen mennessä kaiken pitäisi olla valmiina hänelle.
Hiirenköntsä pöllyää ja ghettoblasteri pumputtaa Alicia Keysiä, jotenkin utopistinen fiilis...


Niin ja kiitos teille ihanat kannustavista kommenteista, luen niitä läpi ja vaalin mielessä joka kerta kun meille sanotaan; "onnittelisin talosta, mutta kun tollasen menitte ostamaan niin ei voi kun ottaa osaa".
Olen sisuuntunut, jokainen ilkeä kommentti kasvattaa näyttämisenhalua ja halua puolustaa MEIDÄN OMAA taloreppanaa, pintä sinistä.
Jos oltais ostettu 70-80-luvun rakentamisen kultakauden tuotos jossa vain sattuisi olemaan ihan kivat laminaatit ja iskun kalusteet peittämässä orastavaa sisäilmakatastrofia niin kyllä sitten taputeltais olalle uuden kodin kunniaks, että ihan iskun kaapistot ja tyylikkäät laminaatitkin. Mutta hei se kaikki siellä sisällä on roskaa, meillä tää on toisinpäin, päällinen on vuorattu roskalla mutta mitä enemmän kaivaa niin sieltä sisältä löytyy hyviä, vahoja, kestäviä ja hengittäviä materiaaleja.
Hyvä tästä tulee!
Ja mitä enemmän sitä hokee itselleen niin sitä enemmän siihen rupeaa uskomaan itsekin, heh eivaa.
Hyvä tästä tulee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti