torstai 13. marraskuuta 2014

Tavallinen torstai-aamu....








Tavallisten aamupuuhien ohella pysähdyin tänään katselemaan vanhoja valokuvia ja löysin nämä söpöydet melkein 9 vuoden takaa kun meille muutti pieni karvapallero. (Vauvakuumeen ehkäisijäksi hankittu karvakorva joka ei ihan sitten toiminutkaan niinku piti, mutta on rakas perheenjäsen ja loistokamu lauman jatkeena)
Käytiin prätkällä katsomassa pentua ja odotettiin malttamattomana luovutusikää, siinä odotellessa tehtiin vanerista pienelle ihan oma koppi...
Tämä kamu on kulkenut mulla töissä mukana, prätkän kyydissä, kuorma-auton hytissä ja konttorin tiskin alla konttorikoirana, siellä missä minäkin.
Sillon kun olin konttoritöissä Sisu kulki rintarepussa prätkän päällä pieni liekkihuivi lepattavien korvien suojana (oli heti ovella kun otin kypärän hyllystä)  ja nukkui omassa kopassaan pöydän alla, tauot oli jaettu puoliksi; vartti mun sapuskalle, vartti kaverin korttelilenkille.
Rahtarinhommissa kaveri oli repsikkana, istui tyytyväisenä paikallaan vahtien ohi ajavat autot ja välillä kuorsaten, päivän päätteeksi ajettiin snagarille palkanmaksuun; "pieni nakki, kylmänä, ilman mausteita".





Paljon on tapahtunut tämän kaverin yhdeksän elinvuoden aikana, heppu on nyt tukevasti kissan tassun alla ja tyytyväinen tuon maukuvan pomon pompotettavana. Onhan tuo pieni höpsö terrieri saanut myöskin vihdoin ikioman emännän, eikä minkä tahansa vaan ihan oikean amatsoninaisen tanskandoggityttelistä, siinäpä onkin emäntää kerrakseen ja terrieripoika puolustaa naistaan lenkillä rinta rottingilla-se kun on avuton nartunpahainen ja kaipaa jatkuvaa huolenpitoa. Ja sitten on nämä kaksi nuppusta leikittämässä ja lenkittämässä.
Onhan tässä äidillä hommaa kun tupa vilisee villejä lapsia ja karvakamuja, mutta mun mielestä se on suuri rikkaus kun lapsilla on karvaisia ystäviä, niiden kanssa oppii vastuuta ja kiintymystä. Meidän koirat ja kissa vaistoaa heti jos on vähän möksöpäivä, tulevat kylkeen, painavat kuonon vatsalle ja ovat vieressä, lohduttavat ja piristävät omalla hassulla tavallaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti