keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Minä vastaan marraskuu


Heippa, täällä ollaan vaikka onkin ollut hiljaista blogin puolella.
Ollut aikasmoinen kuukausi, olen ollut kouluttautumassa ja selvitellyt yhtä projektia, juossut ja säntäillyt paikasta toiseen. Huhhuh ja kaikenlisäksi on vielä näin pimeää, mietin tänään että mikä olis parasta pimeänkarkoitusta, päädytiin popcorneihin ja piirrettyihin eskarireissun jälkeen.
Myös ruokaterapia toimii aina!
Tein vajaan kymmenen kiloa erilaisia laatikoita...porkkanaa...lanttua jne.
Nyt on pakkasessa "valmisruokaa" leppoisia sunnuntai-iltoja varten kun ei jaksa väsätä sapuskaa, kunhan ottaa ja lämmittää.
Lisäksi on ihana tehdä ruokaa kun juurekset ovat ystävän kasvimaalta saatuja, rakkaudella kasvatettuja ja varmasti luomua.



Toinen pimeänkarkoituskikka on tietysti kynttilät ja koristevalot.
Illalla rupesin hahmottelemaan paperille ideaa suht graafisesta kolmijalkaisesta jalasta kruunukynttilälle.
Mies taitteli hahmotelman taskuunsa ja oli tehnyt mulle tälläisen <3
Täydellinen!
Vähän tuossa räpyttelin silmiäni ja sirkuttelin kuinka olisikaan mukavaa kun näitä olisi kolmen sarja...ja eri pituisina. ;)







Vähän mieltä lämmitii myös löytää vanhaa arabiaa ja ruotsalaista posliinia 0,70 e kappalehintaan.
Ja murolöytö ruokakaupan poistuvien tuotteiden halpalaarista, muro josta muksut tykkää ja jota voi hyvin mielin antaa välipalaksi. Muro jossa on jopa ravinteita, ei pelkkää sokeria!


 Tiedättekö tuli tuosta mielen lämmittämiesestä vielä tälläinenkin tunnustus mieleen...mulla on ihan hirveä tapa käyttää puhelinmyyjiä ilmaisina terapeutteina.
Oon ihan kamalan kova puhumaan ja kun vähän höpötän niin ajatukset taas kirkastuu kummasti. Noh tässä eilen mulla oli stressileevelit vähän koholla ja poloinen puhelinmyyjä sattui soittamaan just sillon, kävin läpi koko viikon kirjon, akuuteimmat dilemmani, juttelin kuljetusalan muuttumisesta, perinnerakentamisesta ja moottoripyöristä. Lopuksi myyjä huokaisi "tää oli mielenkiintoisin keissi ikinä, niin minkä ikänen sä oikein olet kun sulla on noin monta rautaa tulessa, lykkyä tykö vaan. Siis erikoisin puheluni koko historiassa, tilasitko sä edes mitään!"

Oon vähän törkymöykky, en nimittäin usein edes lopulta tilaa yhtään mitään, mutta voi pojat että onkin välillä kiva höpöttää pohjamutia myöden. Ei sillä, on mulla monta ihanaa läheistä ja  ystävää puhelinsoiton päässä, ja rimpautellaankin päivittäin, mutta mun mielestä nää puhelinmyyjät on vaan niin hauskoja juttukavereita välillä.
On kai sekin saavutus jos saa itse myyjän tuumaamaan, "anteeksi mutta mulla ei nyt olis aikaa tähän".

Että tällänen tunnustus.

Ihanaa, vaikkakin lumetonta ja kuraista marraskuuta.


3 kommenttia:

  1. Hieno kynttilänjalka ja nyt löytyi se lukijapaneelikin.. :)

    VastaaPoista
  2. Täällä hymisen ku vauvaa nukutan ja tekis mieli nauraa ääneen!:D Niin hyvin kirjotat, löysit uuen lukijan nyt kyllä!

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Kiva kuulla että tykkäät seurailla mun höpinöitä, tervetuloa! :)

    VastaaPoista