torstai 18. syyskuuta 2014

Yksi syksyinen aamu




Huomenta!



      Tänään oli jotenkin niin raikkaan kuulas syysaamu, oli ihan pakko ottaa kamera kainaloon.

 Tallentaa yksi arkisen tavallinen aamu kuviksi.






Mulla ei todellakaan lähde päivä käyntiin ilman kahvia.
Mitä mustempaa sen parempi!


Ja olen niin turhamainen että en astu ovesta ulos ilman meikkiä.
Onneks mun aamumeikkiini ei mene kuin viisi minuuttia ja on kohtalaisen paljon freesimpi olo lähteä ihmisten ilmoille.

                                               




Lempituoksu...



Mulla on tapana sutaista kasvot puhtaaksi ruusuvedellä ja laittaa päivävoide.
Tänään oli astetta hitaampi aamu ja laahustaessani kylppärin kaapille vanulappuja hakemaan, huitaisin lappupupurkin kannen hajalle, sitä sadatellessani en huomannut takana täyttä pottaa, johon tietysti astuin siinä hötäkässä.
 Jeah, oli sitten sirua, mattopyykkiä, sukkapyykkiä, jotenkin vaan niin 
mun habitukseen sopiva aamunavaus!


Tää kuva liittyy meidän aamuihin siten, että muksut haluaa ottaa ennen eskariin lähtöä facetimen mummille ja papalle, nähdä tutut kasvot ja kuulla kivan päivän toivotukset ja kertoa päivän puuhat.
(FaceTime on Applen ehdottomasti mahtavin juttu, ja ilmainen käyttää!
Kerran mun piti tien päällä rempata autoa, pidin tuon viressä auki ja joku fiksumpi (isä) katsoi että teen hommat oikein, "eikun se on jäähdytin nesteen korkki, kokeilepa sitä mustaa...").



Sitten me heitetään kamppeet kyytiin ja fillaroidaan eskarille.





Meidän aamut on välillä aika haastavia ja tyttö haluaisi jäädä viekkuun lukemaan satuja kaikessa rauhassa, sen sijaan että täytyy herätä seitsemältä.
Iskä keksi että hankitaan tsemppiskamu.
Hän osti tytölle tuollaisen suurisilmäisen pöllön, se lohduttaa jos päivän aikana tulee isiä ja äitiä ikävä, sille voi kertoa kiukutukset ja se mahtuu aina taskuun mukaan.
Oi, mahtava iskä, kyllä vaan helpottaakin aamuja pöllökaveri...






 Tätä rumbaa riittää, onneks voi vielä kuivattaa ulkona.





 Oi näitä aamuauringonsäteitä.
Kaikki näyttää niin kauniilta <3

Rappusilla kotiin tullessa ilahduttaa ystävän tuomat callunat.
En ole raaskinut ottaa tuota ympärille kääräistyä paperia pois, musta se on niin ihanan boheemin näköinen,  taiteellisempi kuin mikään ruukku! 
Nostan yöksi eteiseen ettei paperi vaan vety.



Aamuhepulit.
Miten voi luontokappale ollakin niin järjettömän iloinen kun jengi tulee takaisin kotiin!
Painaa pihaa ympäri, hyppii ja kirmaa niin sulavasti kun lehmän kokoinen koira vaan voi kirmata!




Tämä joka-aamuinen rutiinikin on taas tullut tutuksi.


 Hullaannun syysauringosta, siltikin vaikka se näyttää kaiken pölyn ja pesemättömät ikkunat.







3 kommenttia:

  1. Ihana postaus. <3 Facetime on ihan mahtava. Viime talvena sitä tuli käytettyä tosi paljon, kun kaverit oli Thaimaassa. Saatiin olla siellä elämässä mukana puhelimen kautta. <3

    VastaaPoista
  2. Ihania postauksia ja tunnelmia, tuo pöllöjuttu oli tosi hellyyttävä! ♥

    VastaaPoista
  3. Kiitos muruset <3
    Tää tsemppas väkertämään uutta postausta ;)

    VastaaPoista