lauantai 13. syyskuuta 2014

Wannabe van Gogh ja voihan räkä!

 Hellou!

Kaivoin vuosien tauon jälken öljyvärit esiin.
Flunssa ei vaan ota hellittääkseen (nimim. kolmatta viikkoa yskitään)  ja se on mulla aina merkki siitä että kroppa käy ylikierroksilla, on menty liikaa ja stressitaso turhan korkea, keho pakottaa hidastamaan ja krenkkaa sieltä sun täältä.

Mulle on aina ollut taiteet terapiaa ja ajatusten nollausta, en vain ole vuosikausiin kerennyt tekemään mitään,  olispa kiva  tarttua siveltimeen useammin.


 Taideopettajani aikoinaan sanoi että hallitsen muodot mutta  mulla ole ollenkaan värintajua ja myönnän sen, en voinut sietää sen miettimistä mikä on väriopillisesti oikein, voiko murrettuja sävyjä nyt yhdistää näin ja onko tämä vastavärien väärää sotkemista.

Halusin vain maalata, mennä fiiliksen mukana...kaikki lainalaisuudet ja väriopit sai mut turhautumaan niin että taas pensseli lensi nurkkaan.

Mulla oli myös suuria vaikeuksia päättää minkä aiheen valitsen ja aloittamisen tuskaa, mutta sitten yksi taiteilija sanoi että se on vaan tyhjän kankaan kammoa, ei sen ihmeempää.
Sanoi että kun otat pohjan ja vedät siihen jonkin sävyn alle niin aloittaminen on paljon helpompaa.
Totta!
Siitä lähtien olen tehnyt aina niin. Nytkin sotkin kankaalle ultramariinia, okraa ja valkoista, kun kangas oli valmis, näin heti silmissäni siihen päälle utuisen kuvan pienestä tytöntylleröstäni. Jotain herkkää ja ohuella viivalla maalattua...

Joskus tajusin että voin tehdä maalaamista ihan omalla tavalla. Ei sen väliä onko se taiteen sääntöjen mukaista vai ei, amatöörihän mä vaan, ei näitä töherryksiä tulla säilömään mihinkään, pääasia että saa jotain aikaiseksi ja saa ihanasti unohtaa arjen pyörityksen hetkeksi. -Rupesin maalaamaan välillä pelkillä eri harmaan- tai sinisen sävyillä, joskus jopa vain punaisella.

Olin joskus valutellut pohjan tuollaisella ruskean sävyllä, enkä enää muistanut mitä oli tarkoitus maalata päälle, mutta kun kaivoin pohjan piiloistaan näin jotenkin siihen päälle sopivan prätkän.
Tositapahtumista kertova Indian leffa on niin ihana ja inspiroiva, haluan siihen vanhan Indianin...
En tiedä saanko sitäkään valmiiksi, mutta onpahan aloitettu ainakin.


Joku osaa ottaa iisisti.
Naurettiin että onkohan herralla nyt varmasti tarpeeksi tyynyjä :D



Tiedättekö - syksy on ihan parasta.
Neuleet, syksyn lehdet, tuoksut, omenat, kuulaat aamut...


 Arjen jokapäiväiset jutukin on aika kauniita kun malttaisi pysähtyä katsomaan, fairypullo maalaa vihreää silhuettiaan ja intiaanisokeri iltavalossa on ihanan väristä.

 Mun iso tyttöni sai perjantaina ekat korvikset, ihan huikeaa miten hän kasvaa ja saavuttaa uusia juttuja. 


Olin tänään hetken myös tosi epätoivoinen.
Meillä on lauantai karkkipäivä ja lempparia on hankkia aitoja vohveleita ja töräyttää niihin joko itsetehtyä tai sitten aitoa  kermajäätelöä kermahunnun kera.
Voi mun olis niiiiiiin tehny jätskiä mieli mutta en ole päiväkausiin haistanut tai maistanut mitään.
Ensin yritin nenäkannulla ährätä nokkaa auki ja sitten höyryhengittelin pitkän kaavan mukaan, kun mikään ei auttanut niin miesparka joutui polttamaan korvakynttilöitä pari sarjaa.
Vaan ei auttanut, ei mikään.
Istuin ja katsoin kun muut herkutteli.
Ei mene nallekarkit aina tasan!


Muruset on rakennelleet majojaan ja minä hiihdellyt villasukissa teemuki kourassa ja yskinyt keuhkojani pihalle.
Kyllä tää tästä, kait se yks flunssa vuodessa on podettava..
Ihanaa viikonlopua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti