torstai 25. syyskuuta 2014

Lumipalloefekti....













Tiedättekö sen kun joskus kaikki asiat kasaantuu yhdellä kertaa hartioille. 
Tuntuu kuin olisi tipautettu mäennyppylältä pieni lumipallo joka kasvaa vain ja muuttuu vuorenkorkuiseksi...

Meillä se alkoi ihan viattomasti auton hajoamisella, jatkui läheisen sairastumisella ja sairaalaan joutumisella. Minun työttömäksi ilmoittautumisellani, sillä että huomasin ammattiajolupieni vanhentuneen. Siinä välissä tuli muutama hoidettavissa oleva suurempi akuutti asia.
Kyläilyreissu mummulassa päättyi medihelin saapumiseen talon pihaan ja valtavaan huoleen vaarin puolesta.
Olen kahden viikon sisään nähnyt ambulanssin, medihelin ja paloauton ihan turhan läheltä erinäisten sattumusten seurauksena.
Kirsikkana kakun päällä rakkaalla pikkuisellani todettiin kuulovamma.

Mutta ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin, musta tuntuu että tarraudun kaksin käsin arkisiin hyviin asioihin, olen kiitollinen siitä että meidän perheyksiköllä on loppupeleissä kaikki todella hyvin. Yritän olla kitisemättä pienistä, turhista asioista, likasukista, pölypalloista ja kaatuneista maidoista, ne on pientä, ne on pyyhittävissä.
Aamulla kun heräsin pienet kainalossani, olin valtavan onnellinen. Miksi pitää mennä huonosti että näkee ne kaikki ihanat asiat lähellä?!

Huomenna saan pari ihanaa leidiä saunomaan tänne meille, meillä on punkkua, ihanaa ruokaa ja tunteja aikaa parantaa maailmaa yhdessä.
Ystävät on suuri rikkaus ja se että on joku jonka kanssa puhua, silloin mikään este ei ole liian suuri, eikä koskaan ole yksin. 
Ja onnea on myös tuo toinen puoliskoni, joka tukee arjessa, mutta jolle aivan liian harvoin muistan antaa siitä kiitosta. Pitäisi muistaa kaikessa arjen pyörityksessä senverran pysähtyä että näkisi  timantit ympärillään.

Mä luulen että tää lumipallo on jo senverran iso että kohta se töppää mielikuvitukselliseen kuuseen, pysähtyy. Tuo lumipallo on kyllä tuonut taistelutahtoa ja luonnetta taas prosentin enemmän, mutta eiköhän tää jo taas riitä tälle vuodelle ;)




 Onnea on iltapäivät väritellen ja leipoen...
 Ystävän kasvimaalta saadut rakkaudella kasvaneet herkut...
 Pikkusiskon piirtämä kortti keittiön pöydällä...
Vain elämää-sarjaa viltin alla poppariastia ja murut kainalossa...

 Syksyn herkut...
 Ja väsymättömät pikkuapurit....

 Murun ostama uus blenderi ja lukemattomat pussilliset omenasosetta pakkaseen tehtynä ja aamuiset smoothiet...

 Eskarilaisen kanssa numeroiden harjoittelu...

Muruset pääseekin viikonlopuksi tätinsä luokse kaupungin vilskeeseen.
Ovat aivan innoissaan, viimeksi pääsivät elokuviin, puistoon, kaupunkikierrokselle ja nauttivat aamulla croisantit sorsapuistossa, lintuja ja heräilevää kaupunkia ihastellen.
Ihanat tädit kun keksivät aina kaikkea kivaa!

 
 Lounassalaatti...

Juniorin aamupäivä-Kaapo ja sen aikana rauhassa juotu kahvi.
(Ja se etten enää pode morkkista jos muutamana aamuna turvaudun puoleksi tunniksi piirrettyihin lastenvahtina ja otan hetken aikaa vetää henkeä ja juoda kahvin rauhassa.)


Ihanaa loppuviikkoa!
Elämä on aika ihanaa, töyssyineen, iloineen, suruineen päivineen.


1 kommentti:

  1. Eikä! :( Tsemppiä täältä todella paljon ja voimia keskittää ajatukset positiivisiin asioihin! <3

    VastaaPoista