lauantai 6. syyskuuta 2014



Heippa!

Tiistaina tää emäntä sai sellaisen combon että, huuh.
Kipakka flunssa ryyditettynä ärhäkällä migreenillä.
Olin pari päivää pelistä pois ja  täällä raikasivat piirretyt repeatilla...
No tämä yhdistelmä johti tietysti siihen että muksujen energiavarastot oli tapissaan ja torstaina koko kämppä kaaoksen kourissa ja tunnelma...noh kohtalaisen hyperkineettinen.
Erinäisten surkeiden sattumusten sarjan jälkeen minä sitten istuin torstaina ensiavussa eräs villinpuoleinen tyttö sylissäni joka onnistui riehuessaan kolhimaan kohtalaisen vekin päähänsä.
Huoh...
Kerran ystävälleni selittäessä meidän sähläyskiintiön valtavuutta ja jurnuttaessani että "kun miks aina meille sattuu ja tapahtuu?!"

Hän sanoi; "noh sehän on merkki siitä että on luovat lapset ja että tehdään muutakin kun tuijotetaan telkkaa ja pelataan pleikkaa. Tekeville sattuu ja siitähän sitä oppii. Ei opi jos ei saa kokeilla rajojaan ja luovuuttaan!"

Tää äitiys on harmaannuuttanut aivosoluja niin että olen ottanut arvonimekseni hattarapää ja tästä johtuen enää muista kuka näin sanoi, mutta kiitos!

Lause jäi elämään mantrana päähäni ja pulpsahtaa aina esiin sopivan tilaisuuden tullen.

Lähti vähän rönsyilemään taas, mutta pointtina oli että lakisääteisiin sairaslomiin ei ole varaa jos haluaa että torppa on pystyssä ja lauma yhtenä kappaleena.
Tästä sisuuntuneena naukkasin kaikkia mahdollisia troppeja ja särkylääkkeitä huiviin ja tartuin muksujen kanssa maalipurkkiin.
Luova tekeminen pitää "junan" raiteillaan ja kaikki tyytyväisinä.

 Oon jo pitkään pähkäillyt raaskinko maalata tän lipaston, mutta tosiasia nyt vaan oli että  pinta oli kovin kulunut ja väri-oivoi niin ikävästi punaiseen päin.
Lastenhuoneessa kun on niin paljon tavaraa ja eloa että halusin vähän seesteisempää ilmettä eriparihuonekaluihin ja niiden värikarnevaaliin.

Sävyn hain perinnevärikartastosta ja vaikka se näyttääkin valkoiselta niin virallisesti tuo on helmenharmaa.

Tää on yksi mun lempihuonekaluista; yli 100-vuotias kyläsepän tekemä lipasto, joten hillitty väri tuli mun mielestä kyseeseen vaikka tyttö ehdottikin pinkkiä tai minttua.
Vihreän sävy tässä on joskus ollutkin, halusin maalata laatikoista vain etupaneelit jotta nuo vuosikymmenten värikerrostumat jäävät näkyviin.
Hauskin juttu tässä huonekalussa on se että tässä ei ole yhtäkään ruuvia, naulaa tai mutteria.
Puuseppä on aikoinaan niin taidokkaasti yhdistänyt osat puutapeilla ja liitoksilla että tämä on seissyt ryhdissään toistasataa vuotta!
Ainoastaan alkuperäiset vetimet ovat hajonneet ja hukkuneet, eikä ihme, nuo laatikot ovat niin raskaat.
Niin etä kyllä käsityö vaan rulaa, en usko että yksikään lastulevy-ihme näkee puoltakaan tämän vanhuksen elinkaaresta.





Aikas paljon freesimpi ilme, vai mitä!
Nappasin sävyn tuosta kirpparilta mukaan tarttuneesta puulaatikosta noihin pikkujakkaroihin.
Itseasiassa suosittelen; jos löytää jonkun kivan värisen esineen, kannattaa sitä pyöritellä kotona ja makustella ja lopulta hakea rimmaavaa sävyä lisää ;)


 Parillakymmenellä sentillä löytyneet ihanan retrot,  wanhat kukkalakatkin on nyt täällä kuin kotonaan!







 Mulla on maalit jo tuohon kerrossänkyynkin, mutta siihen ei enää paukut riittäneet...

 Nyt tuo yksi tummapuinen kaappikin on ihan ok,  eri puunsävyjä kun ei enää leikittele siellä sun täällä vaan vain yhdessä kalusteessa.
Tuntuu että se jopa ryhdittää ilmettä...


 Innostuin ostamaan Tiirinkosken tehtaalta house doctorin washiteippejä, ne eivät tunnu jättävän minkäänlaisia jälkiä ja lähtevät seinästä helposti irti.
Hauska tapa vaihdella piirustus-ja julistekollaaseja.
Maalasin muksuille akvarelleilla syksyisen hiirulaisen ilostuttamaan seinää, mukaan pääsi myös kortteja, kirjansivuja ja sekalainen kokoelma iloisia kuvia...






 Pienen poikani aarrepurkki-arvatkaapa mitä siellä on sisällä.
-Noh yksi epäonninen kovakuoriainen ja lukki-jota hän kutsuu mahtipontisella äänellä "MÄHÄMÄKIKSI, HUIIIIIII"




 Kesäkasseja ja koreja on turha säilöä kaappeihin (ihan niinkun siellä nyt olis tilaa muutenkaan).
Ne on hyviä lelusäilyttimiä ja muksut saa kannella niitä mukanaan leikistä toiseen.
Tuossa sadonkorjuukorin päällä on pyykkikorista otettu kansi, en ymmärrä konseptina kannellisia pyykkikoreja.
Sen lisäksi että ne pyykit ummehtuu ikävästi siellä kannen alla niin jostain syystä se kansi on yllättävän useille  sama kuin norsulle hiiri. Se on niin pelottava että sukat ihan vaan tipahtaa kädestä siihen viereen...tai saattaa siinä olla jokin fyysisen ponnistuksen vaarakin...niin tai näin niin kannettomaan pyykkikoriin pyykit päätyy noin 79% varmuudella. Kannelliseen verrokkiin ehkä 20% osumistarkkuus on lähinnä totuutta.

 Tuo kaappi säilöö kuva-albumit ja pleikkaritelkkarisysteemit, joita kukaan ei koskaan kerkeä pelaamaan...

Ostin joskus rompepäiviltä lapsille  leimasimet joita äiti käyttää näperrelessään erilaisia iskulauseita leviteltäviksi ympäri nurkkia.
Äärimmäisen terapeuttista puuhaa nypertää noilla leimasintyynyillä hölmö virne naamalla erilaisia sparrauslauseita yön pimeinä tunteina.
Meillä askarrellaan paljon.
Eilen annoin sisaruksille teepurkit ja vapaat kädet luoda niistä suurta taidetta...tässä tulos...
Isosisko leikkasi tarkasti päällyset kameraansa, tähystysreiän josta näkyy sisäpuolella luontomaisema, matkaesitteestä kuva tuohon näytölle, ja samanlaiset nappulat kuin äidinkin kamerassa.
Silläaikaa pikkuveli oli liimannut huulensa paperiliimapuikolla yhteen, terottanut saksia purkin kylkeen niin että se pysyi hädintuskin kasassa ja liimannut palan aanelosta taakse, levittäen tasaisen silppumaton pitkin kotia.
Lopuksi asiaankuuluvat itkupotkukilarit kun hänen kameransa ei näytä samalta kuin siskon.
Oi ihmeellinen uhmaikä... 
Se kuulemma jatkuu vain sinne kahdeksantoista vuoden kypsään ikään saakka ja vaihtuu sitten lähinnä mesenaatin rooliin.

(((Mesenaatti (lat. Maecenas) on taiteentaiteilijoiden ja joskus myös tieteenharjoittajien suosija ja heidän taloudellinen tukijansa. Tuki voi olla suoria lahjoituksia ja erilaisia stipendejä tai taiteilijan teosten ostamista tai tilaamista riittävän tulotason turvaamiseksi.)))





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti