keskiviikko 27. elokuuta 2014

Yksi tuiki tavallinen aamu...


klo 06.50

 Kello soi taas aivan liian aikaisin (eilinen pokkarin ahmiminen yhdeltä istumalta alusta loppuun johti siihen että kotihommia on kirittävänä enemmän kuin paljon).
Muruset olis tietty halunneet jatkaa uniaan ja sain syöttää ja vaatettaa pari kohtalaisen vastahakoista tyyppiä.
Taivaalta puski vettä solkenaan kun kaivelin fillareita liiterin takaa, nyt jo tututksi käynyt reitti eskarille sujuu hetkessä.

Ensimmäiset päivät ja viikko meni niin mahtavasti, mutta nyt tyttö on jäänyt itkemään perään, tarttunut lahkeeseen ja sanonut että ikävöi äitiä.
Sydäntä viiltävää.

Meillä aamut on tähän asti soljuneet omalla painollaan ja tuo pieni taivaanrannan maalarini on raahustanut omia aikojaan aamupuurolle tukka takussa, kasa Akuankkoja kainalossa.
Aamupalansa ovat saattaneet kestää parikin tuntia kun hän lueskelee lehtiään ja relaa puurolautasen äärellä.

Pienoinen shokki nämä 7.30 heräämiset toiselle...

Siinä mä sitten eskarin portilla pala kurkussa tulin luvanneeksi että jos hän on kovin reipas ja tsemppaa loppuviikon niin ostan barbien perjantaina ja tuon yllärinä kun haen häntä kotiin.

Jeah, takerruin taasen siihen kultaisen kasvatuksen helpoimpaan ja säihkyvimpään valttikorttiin; lahjontaan.

Ope on kyllä niiiiiin ihana, he ovat aamupiirissä keskustelleet että paha mieli ja itkeminen on ok ja tunnetila siinä missä muutkin. Että silloin pitää lohduttaa, halata ja auttaa kaveria mäessä.
Koko ryhmän lapset ja opet on vaan niin loistotyyppejä, mä jo kauhuskenaarioissani pyörittelin kuinka meidän herkkä taiteilijasielu, joka näyttää koko tunteiden kirjonsa ja puhuu tunteistaan kun Mertaranta MM-maaleista joutuu silmätikuksi tai saa itkupillin arvonimen.
Mutta ei, kaikki on olleet niin ihanan empaattisia ja tsemppaavia, hänellä on uusia kavereita  ja tänään taasen kotiin palasi silmät säihkyen pieni reppuselkäinen tyttö joka tuumasi "olipas ihana eskaripäivä!"



Kotiin raahustettuani tein hattutempun ja muunsin naapurin tytön tuomat ihanat syysomenat kera pikkuapulaiseni-miksikäs muuksikaan kun omppupiirakaksi.


Tuli muuten hyvää;
Sulatin 200g voita
Siihen 1,5-2dl inkkarisokeria
Vehnäleseitä 
Vehnäjauhoa sen verran että kulhossa on löysähkö, mutta muotoiltava setti, ainiin ja  leivinjauhetta, kanelia ja paljon vaniljasokeria...
Pinnalle osa taikinaa murusteltuna, kanelia ja inkkarisokeria..ommommoom.


 Kasvissosekeittoja oon harrastanu nyt urakalla, tää syksyn sato on vaan niin, mmmmm!




Huomasin tänään muuten kaappeja siivoillessa että oon ostanu vuosien varrella neljät melkein samanmalliset ja korkuiset kengät... eri värisinä ja merkkisinä vain. 
Ups...

 Pelastin vähän ulkokukkia tuolta ulkoa lillumasta.

 Tiskasin, pyykkäsin, siivosin, perussettiä...


 Ja sitten päivän kohokohta; eskarilaista hakemaan <3



 Matkan varrella aina ihailen saman, asumattoman suloisenpunaisen mökin...ja mietin miksi siihen ei kukaan muuta.
 Mun rakkaat <3




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti