maanantai 25. elokuuta 2014

SYKSY!

 Se on täällä taas; lempivuodenaikani syksy!

Syksyyn kuuluu kynttilät...
...pihavalot...

 ...pönttöuunien lämmittäminen ja suloisen mureat pataruoat jotka saavat hautua rauhassa pönttiksen lämmöissä <3
Täkit ja viltit kaivetaan taas soffan viereen.
Innostun kokkailemaan syksyisiä variaatioita.



 Musta on ihanaa tulla iltalenkiltä kotiin kun on kävellyt raikkaassa, koleassa ja kosteassa ilmassa ja näkee kodin valot. Tulee lämmin tunnelma ja koti on taas sellainen pesä jossa saa olla maailman murheilta piilossa, poltella kynttilöitä, kokkailla... Kesä meni niin liitäessä ja nyt elämä rauhoittuu, rutinoituu ja hidastuu taas.


 Toppaliivit ja kurahousut on rivissä eteisessä, mammakin tykkää kun saa tepastella neuleissa ja villasukissa.


Ystävät toivat käydessään ihanaa Pukan teetä ja pinkkejä ruusuja <3





Muksut lähti lauantaina tädin kanssa leffaan ja kaupungille, isosisko oli pistäny pikkuveikan viimesen päälle kammaten x)
Olivat Postimies Paten väijyneet leffassa ja täällä tanssitaan nyt robottitanssia menemään, ihanat. Ihan onnessaan kun tädit aina keksii kaikkea hauskaa.
olivat olleet sorsapuistossa piknikillä ja vaikka missä.

Niin että juniorilla menikin Sunnuntai näissä tunnelmissa, poika oli vähän väsy.


 Esikoinen taasen on päättänyt luoda uraa esiintyvänä taiteilijana, hehh!


 Ja vielä lyhyt oppimäärä ecoväreillä värjäämisestä; sitä tulee mitä sattuu tulemaan.
Nimimerkillä vaaleita raitoja piti saada mutta nyt on tukka sininen.
Arrgh, ei ihan mee putkeen.
Olivat Hairlekiinin tädit ihan järkyttyneitä lopputuloksesta, mutta eihän se niiden vika ollut.
Mulla on aikaisemmin tullu tosi nätit raidat punaiseen hennaan laitettuna ja ihan no broblem, pystyn huppuraitoja ottamaan koska väri ei koske päänahkaan. 
Mutta pohjalla ollut  musta henna reagoi vaalennusaineen kanssa niin että ensin ne shiftasivat vihreään ja nyt ovat railakkaan sinertävät mun raitani.
Eihän siinä sinänsä mitään olisi mutta kun ei voi värjätä päällekään kun olen niin allerginen hiusväreille että luvassa olisi anafylaktinen shokki.
Olen herkistymässä myös hennaan ja ajatukseni oli raidat siksi että kasvattaisin oman värini (ihastuttavan maantienharmaan) ja ottaisin siihen vain raitoja.
Nyt ilokseni saan kulkea sinisessä tukassa kunnes väri on kasvanut pois... tästä johtuen olen shoppaillut apinan raivolla kivoja pipoja ja hattuja.



Meidän viikko alkoi tänä(kin) maanantaina melkoisen kaoottisesti.
Sain muksut puettua ja syötettyä ja lähdettiin rämpimään esikoulua kohti tuolla raikkaassa tihkusateessa.
Tyttären kissa lähtee aamuisin saatille, kävelee polleena tytön vierellä koko matkan esikoluluun asti.
On ihan hirmuisen kiintynyt toisiinsa tämä parivaljakko.

Ajattelin että katti odottaa pihassa kun vien tytön sisälle, mitä vielä, se tsuikkasi ovenraosta sisään ja juoksi----väärään luokkaan.
Sen luokan opettajat saivat sätkyn "tämä on allergialuokka".
Kappas kun sattuikin...nyt viimeistään kaikki tuntee apinan, apina ei ketään.
Siinä mä kiikutin kattia ulos nuppi punasena.
Kissa maukui lasin takana kun viimeistä päivää ystävänsä perään ja siinä vaiheessa tytöltä tietystikin pääsi itku. "Mä haluun kotiin, Sulo ei selviä ilman mua!"
Show oli valmis ja estradi meidän.

Lopulta kun pääsin ulos, katti oli häipynyt kun tuhka tuuleen enkä löytänyt sitä mistään.
Ajattelin että noh se osaa jo reitin kotiin ja tulee perässä, lähdin kädet täristen polkemaan kotiin mielikuvissani suuri kupillinen vahvaa mustaa kahvia (aamukahvihammaskolotus tapissaan).
Hetken aikaa olin ollut kotona ja nauttinut aamupalan niin eskarista soitetaan... 
"tuota se teidän kissa mouruaa täällä meidän perässä, voisitko hakea sen".
Se olikin siis jäänyt puskaan kytikselle ja venannut pikku-emäntää.
Jep jep, taas takkia niskaan ja fillari tulille.
Juniori tuumasi; "on ollut Sulolla rankka päivä!"

Aikas liikuttavia noi lapset ja niiden lemmikit.
Mulle on ihan turha väittää etteikö elukat ymmärtäisi mistään mitään...




Löysin jotenkin tähän posseen sopivan mietelauseen:

Jotkut oppivat lukemalla,
toiset oppivat muiden virheistä,
mutta muutamien täytyy itse päästä
pissaamaan sähköpaimenen lankaan...


3 kommenttia:

  1. Ihana postaus taas! ♥ ♥ Syksy, arki, rutiinit ja rauhottuminen, kyllä kiitos ♥ ♥ ♥
    Ai että mua nauratti teidän kattiseikkailut, teitä ei ehkä siinä tilanteessa niinkään, mut onhan toi ihan hulvatonta hahahaa!! :'D
    Leppoisaa loppuviikkoa söpöliinit, odotan hirveesti et nähään! ♥

    VastaaPoista
  2. Niin ja toivottavasti et nyt pahastu kun suorasukasesti vaan hekottelen teiän kissa-ahdingolle O_o Sä vaan osaat niin hauskasti kertoa tota stooria, että. Piti tulla uudestaan selaamaan kuvia, niin ihanaa tunnelmaa, tulee kotoisa fiilis ♥

    VastaaPoista
  3. Ihana olet <3
    kiitos, voi mekin niiiiin odotetaan teidän murusten näkemistä! :)
    Siis ihana kun sä jaksat kommentoida näitä mun höpinöitäni ;)

    VastaaPoista