tiistai 19. elokuuta 2014

Sadetta, satoa ja muutoksen tuulia....


Voihan ihmetys, meillä asuu ihan uunituore eskarilainen!
Hän on kasvanut niin...
Voih, vastahan sä opit kävelemään <3









Tuntuuko musta vaan vai hukkaakohan tuo meidän muonakaappi jostain kampetta, saa olla kokoajan hakemassa ja tekemässä ruokaa.


 Mun kauppakassi <3
Testattu on; tuossa pystyy kuljettamaan muksujen lisäksi kerralla viisi suurta ruokakassia!




 Aina sama juttu; vähän kun rupean stressaamaan niin heti on flunssa kolkuttelemassa.
Täällä on bamixi käynyt kuumana kun olen survonut vastalääkkeenä kesän vitamiineja smoothieiksi ja kasvissosekeitoiksi.


 Eskariviikko on ollut kertakaikkisen kaatosateinen.
Luontoesikoululaiset ovat säällä kuin säällä ulkona ja metsässä joten voitte vain kuvitella kuinka paljon täällä on pesty kuraisia vaatteita ja kuivateltu sadeasuja!
Tuo luontoeskari on kyllä niiiiiiiin ihana, lapset saavat olla ulkona, oppivat luonnon tahtiin ja ihmettelevät vuorokaudenvaihteluja ja pysähtyvät tarkkailemaan matkalla oravat, kivet ja kävyt.
Ope on myös ihana.
Turhaan äiti jännitti, niin kivasti on tuo koulutie alkanut.
Silmät loistaen palaa pieni neiti aina kotiin kertomaan mitä kaikkea kivaa on nähty ja koettu.


Pikkuveikka vain on ollut kertakaikkisen hukassa kun elämän idoli on eskarissa.
Ekana päivänä hän vuorasi huoneen siskon tavaroilla ikävissään ja sanoi, en tykkää eskarista.
Tänään vietiin hänet lempipuistoon eskaripäivän ajaksi ja toinen tuumasi, ei tää oo kiva ilman siskoa.
Yritettiin että josko kahvilassa käynti olis mukavaa, mutta hänellä oli päällimmäisin murhe että mitä viedään siskolle tuliaisina <3
Erottamattomat...niin kitinässä, nahistelussa kuin toisetensa puolen pitämisessä.
Liikuttavaa.



 Täällä on saanut pukea ihan kaikkia, uuh tätä kuraa ja vettä!
Mielikin on ollut vähän ilmanalaa mukaileva,  esikoulun aloitus on toki mahtava käänne ja ihan uusi ihmeellinen luku pienen ihmisen elossa, mutta jonkinasteista luopumisen tuskaa äidille, haikeaa.
Lisäksi tuo mun vauvani on ihan just kolme, että mitä, mihin nää vuodet on soljunu?!
Mulla on isoja kysymyksiä, jatkanko ison auton ratin pyörittelyä, vaiko opiskelisinko ihan uuden ammatin,. Yöllä kolmen aikaan töihin lähtö, jollainen työaikataulu mulla oli aikaisemmin, ei vaan oikeen istu enää lasten myötä...

Haluaisin löytää iltapäivätyötä, silloin pystyisin viemään pienen eskarilaisen, pyörittämään juniorin kanssa arkea ja hakea esikoisen.
Mies on ajoissa kotona ja meillä pienet menot, iltapäivätyö 2-5 päivänä viikossa olis kun nenä päähän.
Mutta ei, työelämä on rakennettu niin että mennään ja painetaan pitkää päivää.

Musta se on hassua että jos olen kokopäivätytössä niin joudutaan hankkimaan toinen auto, maksamaan bensat, katsastukset, rempat ja vakuutukset. Sen lisäksi päivähoitomaksut molemmista.
Kun että tekisin hommia iltasin, iltapäivisin, hoitaisin itse muksut ja yksi auto riittäisi vallan hyvin...
Arki soljuisi...pesisin vaikka vessanpönttöjä, ihan mitä vaan, kun vaan arki olis lastentahtista.
Nooh, työhakemusten rustailu ja laskutoimitukset jatkuu :D
Kaikenlaista muutakin on tässä huolehdittavana ja tuntuu että tapahtuu enemmän kuin tarpeeksi niin ettei telkänpönttö meinaa päivittyä tahdissa...puuh!



 Muttamutta hei, tsiigatkaas, mun kesäkurpitsapenkkini tekee satoa!


 Ja olen onnistunut kasvattamaan penkillisen reikäisiä kukkia...
Mitä tein taas väärin?!
 Isännän chilit sentään on ihan priimaa tavaraa.
Vähän väriä vielä ja avot!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti