sunnuntai 3. elokuuta 2014

Normipäivä...

VAROITUS!

Seuraa; suodattamatonta jupinaa, muminaa ja marmatusta.
Ja kamalan rumia ja arkisia kuvia...


Päivien syvällisempi olemus on ollut täyttää aamupalan-, lounaan-, päivällisen-, välipalan- ja iltapalan väliin jäävät tunnit tiskaamisella, pyykkäämisellä ja sensellaisella pikku puhteella...
Ainiin ja muistaa taasen täyttää jääkaappi jotta homma pysyy käynnissä.



 K- niin kuin kaaoksenhallinta, puuuuuuuh....

 Kuivakukathan on aina muodissa-eikö?!

Ne mitkä oli nostettu kasvihuoneeseen tekohengitettäväksi loppukesään eivät olleet ottaneet huomioon yhtälöä; melkein kolmevee-ja pallo...
Tuo samainen kaikenkerkeävä äksönsankari muuten pesi moottoripyörää eilen.
Ihan kiva.
-Ellei olisi pessyt juuriharjalla ja kuravedellä.
Ajatus oli kaunis, toteutus ei ehkä niinkään.

 Olen tullut siihen lopputulokseen että arjen tasapaino säilyy kun pyykkikori täyttyy samassa tahdissa kun jääkaappi tyhjenee.
Kaikki hyvin valtakunnassa.
Kaaoksen määrä vakio....

Hehkeä emäntä lehmännahkatohveleissaan on unohtanut taas tankata juomista helteeseen verrannollisen määrän.
Nilkat on kun afrikannorsulla.
Prinsessa askarteli uuden kruunun...
Pikkuveli perässä, tuumaten "tää piisessa ei tarvii mekkoa"...

Bamixi hajosi puolenvuoden käytön seurauksena.
25 vuoden takuu hiukan lohduttaa...ja todistettu on että 140 euron "ikuiseksi-hypetetty" merkkituotekaan ei kestä tässä smoothiehullussa taloudessa 20 euron kanssakilpailijoitaan paljon paremmin. 
Olen muuten kuluttanut 7 vuoden sisään muistaakseni 5 blenderiä, 3 sauvasekoitinta ja 2 yleiskonetta.
Ilmeisesti ne ei ole suunniteltu jokapäiväiseen käyttöön, vaan merkkipäivien torttujen pyöräyttämiseen muutaman kerran vuodessa. 

Mun päähän nousi  blenderin suhautettua viimeiset savunsa pihalle biisinpätkä; "mäkki on ihana, huutaa juppi lihava..."
...ei ehkä ihana, mutta ah niin helppo, ei tiskiä, ei hajoilevia koneita, vain roskaa-sisäisesti ja ulkoisesti.
En silti ajanut autokaistalle.
Heitin masiinalla vesilintua ja ajattelin että en ehkä tarvitse blenderiä-onhan mulla Bamix!
-tai siis oli, kunnes siitä jäi nappi pysyvästi pohjaan, huoh.



 Kamalan vaikea muistaa laittaa kengät jalkaan pihalle ja lelut leikin jälkeen laatikkoon.
Vaikka siitä vaatimattomat kuuskyt kertaa päivässä muistutellaankin...



Onneks illalla sentään voi pimeän tultua laittaa tunnelmavalot päälle, pari kynttilää pöydälle ja mielikuvitella itsensä putipuhtaaseen siistiin kotiin.


Seuraavaksi ohjelmalistalla työnhakuilmoitus.

Mietin vain voisikohan tuohon työkokemuskohtaan lisätä; kaaoksenhallintamestari, erotuomari, lääkäri, pyykkäri, muonittaja, kuski, siivooja, opettaja...

Erityisominaisuuksiin voisin lisätä äärimmäisen stressin hallinnan, kymmenen asian yhtä tekemisen ja sen että pystyn kahdella kädellä samanaikaisesti taluttamaan kahta eri suuntiin sinkoilevaa koiraa, työntämään lastenvaunuja ja ohjaamaan polkupyöräilevää uhmista?!

Kuuden vuoden äitiys on opettanut enemmän itsestä ja omista piilevistä kyvyistä kuin yksikään lukio ammattikoulu tai yliopisto voi koskaan antaa.

Tunnin sisään pystyy ihan hyvin käymään kaikki tunneskaalat onnistumisen kautta katastrofaaliseen pelkoon ja siitä sujuvasti pakahduttavan onnen kautta äärimmäiseen ärtymykseen.
Ja illalla aivan poikki ja kaikki energiat imettynä silti tuumata ettei vaihtaisi hetkeäkään noiden murujen kanssa vietetystä ajasta.

Joten kyllä mun mielestä tuossa ansioluettelossa kuuluu lukea 6-vuoden täysipäiväinen äitiys-ilman lakisääteisiä kahvi-tai lounastaukoja.

Vähemmän kaoottiseen maanantaihin matkaten toivotteleepi tää kivaa alkavaa viikkoa!

Ps. älä ota sitä vakavasti...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti