tiistai 29. heinäkuuta 2014

Luovaa taidetta


 Tänään muksujen toiveissa oli maalata akryyliväreillä kiviä ja ruukkuja puutarhan ilostukseksi.


 Juniori laajensi kaikessa innovatiivisuudessaan taiteensa kattamaan myöskin ruukun sisäpuolen.
Mistä johtuen siihen ei luonnollisestikaan saa istuttaa-eikä laittaa muutenkaan mitään, jotta suuri taide ei peity alleen.
 Pihan kivet muuttuivat leppäkertuiksi, amppareiksi ja etanoiksi.
Varsin käteviä muuten nuo akryylivärit, kuivavat nopeasti ja pysyvät melkein pinnalla, kuin pinnalla.
(myös vaatteissa, puutarhahuonekaluissa ja kasvoissa).

 Hetken päästä mun käteeni torpattiin koivunlehti ja hölmistynyt katseeni kait paljasti kulttuurillisen sivistymättömyyden, koska perään tuli nopea selonteko; "se on taide-avajaisten lippu ja voit  rei´ittää sen tuolla".
Pihaan oli perustettu useita taidekojuja ja vanavedessä seurasi itse taiteilija selostamassa töidensä syvällisempää perspektiiviä.

"Tää on esihistoriallista jalkapalloa kuvaava turvemöykky, tässä on kivi-ampiainen ja tää..." jne.
Perin söpöä <3

Jokainen näyttelypiste oli rajattu käpyvallilla ja seurasi jälleen selonteko; "siis tässä menee sitten turvaraja näihin arvokkaisiin töihin, mihinkään ei saa koskea ja täällä voi mennä hälytykset päälle jos astut sen viivan yli..."

Oli muuten aika sanatarkkaan kuunneltu mun esipuheeni ennen Taiteilijatoveruutta-näyttelyyn lasten kanssa astumista männäviikolla.
-Hämmentävää. Ja minäkun luulin että mun sanomiseni menevät toisesta korvasta sisään, toisesta ulos!

 Tämä kultturipläjäys viimeisteltiin sellaisella gurmeella että oksat pois!
Isosisko käski pienempää hakemaan kasvimaalta herneitä (toisessa kädessä roikkui puoli hernemaata varsineen, palkoineen, ja toisessa mun porkkanan alkuni. Hän teki varmaa työtä).
Pienillä multaisilla ja maalisilla kourillaan he sitten silpivät galleriansa vieraalle herneitä ihan valmiiksi.
Ei auttanut sanoa että kyllä mä osaan itse, he olivat päättäneet tarjota kulttuuria ja gurmeeta.
-Nooh pari maitohappoa huiviin ja piimää litra päälle, kyllä mun pakkini tän kestää.

Kyllä elämä vaan olis aika tylsää ja tasaista ilman noita pieniä toiminnanohjaajia! <3

2 kommenttia:

  1. Mikä ihana postaus taas, mahtava mielikuvitus teidän muksuilla!! ♥ ♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos Ihanainen <3 Mielikuvitusta niillä kyllä riittää, välillä vähän jopa liikaakin, rämäpäät... ;)

    VastaaPoista