keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Aurinkoa!



Heippa!
Niin kävi kun ounastelin, että kun koko muu porukka on terve ja pyykksihow selätetty niin mamman kroppa antaa myöden sairastelulle, sniisk!
Noh eipä mitään, mulla on oma linnake ulkona, tuo maailman mukavin rottinkituoli taljoineen ja kuppi teetä kouraan, leppoisaa seurata kun muu poppoo nauttii auringosta, rakentaa majojaan ja keksii kaikkea hauskaa ulkopuuhaa...


                              Tänään leivottiin sämpylöitä ja syötiin ne tietty ulkona.
Ihanaa arjen luksusta. 
Kuulin uuden sanan; "turvariepuvaate" se on usein kuulemma kamala, kulahtanut kasaricollege, ihanan mukava ja vanuttunut, peittää kaiken ja antaa tilaa mussuttaa lempisuklaata sohvannurkassa, kaveri joka ei petä.

Mulla ei ole turvariepua, mutta turvatöppöset kylläkin.
Siis nää kornit crocsit, niissä on oikeen vuorikin niin tarkenee. Ne on pesty niin monesti että vuoressa on reikä ja päkiän alla alkava kolo.
Näissä tepastelin koko raskausajat, antoi sopivasti myöden turvonneille varpaille ja oli mukavat kun ei tarvinnut kyykistyä, senkun potkaisi jalkaan.
Kaikista hassuinta että raskautettuna puhisin heittäväni nää heti pois jakauduttuani kahtia...vaan näin kävi että ne on vieläkin täällä. Mulla on jopa näistä uudet pinkit kopiot kaapissa pölyttymässä mutta käytän silti näitä turvatöppösiäni.
(en onneks muuten kun omalla pihalla ja kyläkaupassa asioidessa, senverran mullakin on itsekunnioitusta ja häilyvä ripaus tyylitajua).

Tyylitajusta tulikin mieleeni että kun männäviikolla luukusta kolahti vaatebrändien kesäkataloogeja niin huomasin jotain hämmentävää.
Mä olen ollut ihan supermuodikas vajaa 10 vuotta sitten, sillon sitä ei vaan kukaan tajunnut kun viuhdoin nahkahousuissa menemään.
(mulla oli niitä viidet erilaiset kun kuljin pärrällä ja ne oli helpot, piti tuulta, vettä ja venyi just sopiviksi päälle, siis käytännölliset. Sillon sitä hämmästeltiin mutta nyt on nahkaa katalookit täynnä ja jokainen itseään kunnioittava kotirouva hankkii leederpantsit, ne käy kuulemma jakunkin pariksi, väittää ellos).

Mä sorruin...ja tilasin uuden nahkarotsin, ei olis ollu varaa, ei tod. muttakun sain -50% kupongin, plus että tarvitsin sitä...Ajokausi alkaa ihan kohta...
(kunhan saadaan kilvet meidän vintagepyörään)

Mulla on muuten myöskin korkkariuhma.
Mun pituuteni huitelee melkein 180cm ja AINA, siis AINA kun laitan kunnon piikkarit niin vähintään kolme ihmistä tulee sanomaan "kuinka PITKÄ sä oikeen olet, sähän näät kaikkien päiden yli!"
"Aikkauhee tarviiko NOIN PITKÄN käyttää korkkareita?!".

Niin että ihan vaan uhmatakseni kaikkia ihmettelijöitä aion tästä lähin kulkea 15 sentin piikkikoroissa. Piste.
Sen kunniaksi tarrasin Seppälän alekorista noihin ihaniin ruskeisiin, nahkaisiin korkkareihin.
(todistettavasti koron kurasta päätellen ne on jo ollu käytössä)


 Ei tuullut niin nassut keksi pistää leijan fillarin perään ja ajaa pihassa ympyrää.
Oli melkoinen homma pyörittää sitä narua tuolta akselin välistä :D

Huomatkaa uus värijauhe, sellaista myrkytöntä puuteria joka kiinnitetään lakalla hiuksiin, on kuulkaas hitti!





 Auringon hullaannuttamat :)
Niin ja se sama väännön aihe; aurinko kun vähän pilkistää niin juniorin mielestä voi viilettää pelkässä t-paidassa.

 
Jotain niiiiiiiiin liikuttavaa.
Join aamukaffea ja mietin että mitäköhän murut puuhaa kun on niin hiljaista.
Olivat ihan itse rakentaneet Sisulle kopin kartongeista <3
Vähänx pollee kopinomiostaja



 Verhot ja kaikki!
Mä oon niin ylpee noista pienistä Pellepelottomistani <3
Mistä tulikin mieleeni että tuo kaksivuotiaani on keksinyt että kun laittaa pyyntölauseen etupäähän lausahduksen "mää äiti lakastan tua niiiiiin"!
Niin hetken päästä pyydetty tikkari tai suklaapala tippuu aika varmasti kun mamma pyyhkii tippaa silmäkulmasta ja heltyy noihin sinisilmiin...





 Käytiin koko porukan voimin kaffella ja kalassa, eipä kalasaalista tullut mutta kaffe ja pulla uppos kyllä.
Eikä maisemissa ollut valittamista!





Mun hevosenjouhista valmistettu tiskiharjani tuli tiensä päähän ja mulla on pienimuotoinen tiskiharjakriisi.
Ostin pitkin hampain muovisen ja se on K-A-M-A-L-A!
Pienet on mun murheeni, muttakun käyttelen sitä keskimäärin tunnin päivässä, eikä tuossa uudessa ole minkäänlaista tuntumaa eikä tasoa...Täytynee raahautua torille hakemaan kunnon harja.

Ainiin ja pakko vielä lisätä yks kuvasarja;
Mä oon niiin ylpee tuosta miehestä, viime vuonna näihin aikoihin meidän pihalle kipattiin erinäinen kasa osia ja ruosteinen prätkän runko ja katsokaa nyt mitä hän on sille tehnyt!
Vajaassa vuodessa hän on muuttanut sen tälläiseksi vintagekaunottareksi!
Voi mä niin odotan että saadaan se kilpiin ja päästään tien päälle kruisailemaan...

 Ensimmäiset auringonsäteet vanhalle herralle...




 Vuosi sitten elokuussa hän saapui meille tämän näköisenä...

 Pikku-ukkoahan se veti jo sillon magneetin lailla puoleensa.
Arvatkaapa onko poika maireana nyt kun pääsee isin kanssa köröttelemään pihalla :)


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Ps. tuohon on sivuvaunukin, mutta sen entisöiminen olkoon ensi talven palapeli.
Sitten pääsee kyytiin melkein ihan koko poppoo :D

Aurinkoista päivää, toivottavasti olette säästyneet vatsa-ja muilta flunssilta! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti