maanantai 17. maaliskuuta 2014

Yksi chilikatastrofi, auringon tuomaa puuhailuinspiraatiota ja viikonlopun tunnelmia...

 Mieheni on chilin perään, tykkää kaikesta ärhäkästä (pirttihirmua vaimoa myöden).
Viime kesänä hän kasvatteli chilintaimia ja kuivattiin niitä sitten talteen.
Nyt keväällä hän hankki uusia chilin siemeniä, erilaisia harvinaisuuksia ja maailman tulisinta chiliplaatua. Sanoin että älä laita niitä siemeniä likoamaan sitten mihinkään keittiön pöydälle, vaan kaapin päälle.
Noh töistä tullessaan hän kysyi missäs ne siemenet on, pistän ne nyt itämään.
Niiin ne siemenet siitä lasista KEITTIÖN PÖYDÄLTÄ, arvatenkin olin huitassut ne viemäriin luullen muksujen vesijämiksi ja tiskasin lasit kaappiin.
Ups!
Hän sai hommattua uudet chilit ja hyvitykseksi minä ostin pienen kasvihuoneen <3

(Täytyy myöntää että näin silmissäni miehiset idätyshärpäkkeet meidän pöydällä ja päätin jo ennalta hommata silmänmukaisen ja siromman version ennenkuin hän taittelee rautalangasta ja kuplamuovista jonkun pomminvarman hökötyksen, anteeksi rakas ;))

 Voi onnea, prätkäprojekti alkaa olla viime silausta vailla valmis, jesh!

 Tehtiin porukalla lauantaina ruokaa, muksut tykkää auttaa ja se on ihmeellistä kuinka tuolle vihanneskammoiselle tyttärellekin maistuu porkkana, kaali ja kesäkurpitsa, kun se on itse kuorittua. Toinen syö ylpeänä ja sanoo "ihan itse olen kuorinut".
Kivaa lauantaipäivän puuhaa, kuunnella musaa, jutella ja kokkailla yhdessä.

Lasten mummu on sairastellut kovin ja tehtiin hänellekin pakkaseen viikon ruuat, sairaana kun ruokaa tulee ajateltua viimeisenä ja voinnin kannalta se taas on kovin tärkeää.
Itse tiedän kuinka ihanaa on istua syömään toisen kokkaamaa ruokaa...

Taisi siinä sitten tulla pyöräyetttyä 8 vuokaa erilaisia laatikoita.
Mutta sitä ei arvaakaan kuinka tuollainen 3 tunnin rupeama yhdessä puuhailua ja kokkailua helpottaakaan seuraavaa viikkoa, kun voi vain ottaa kaapista rasiallisen ruokaa ja lämmäyttää pannulla tai uunissa. On suuri arjen helpotus ja ajan säästö, vähentää stressiä ja jää aikaa kaikenlaiseen muuhun kun ei tarvitse miettiä sapuskaa. Plus että toi on niiiiiin iso säästö, ei tule osteltua nälkäisenä kaupasta kaikenmaailman turhuuksia. Tehtiin monta vuokaa kaalilaatikkoakin, kaali kun on halpaa ja terveellistä, kera luomuriisin ja luomunaudan, olisikohan tolle laatikolle kertynyt kolme euroa hintaa, kolme laatikkoa lasagnea, makaronilaatikkoa jne...!
Tykkään :)



 Ja jotain karkkipäivään ;)

 Rapatessa roiskuu...
 Tää on mun seuralaiseni yksin kokkaillessa, laitan jotain kuunnelmia tai ohjelmia papattamaan viereen, en muista koska olisin telkkua istualteen kattonu, en vaan osaa istua ja tuijottaa apaattisena kuvaruutua, tai lukea kirjaa, kuuntelen kirjatkin ajaessa tai siivoillessa, senverran adhd:tä mussa taitaa olla että kokoajan täytyy tehdä jotain :D






 Joka päivä askartelupäivä...


 Keksittiin niistä papan tuomista kartongeista taas uusia juttuja, teipattiin neljä yhteen ja piirrettiin kaupunki autoratoineen ja rakennuksineen. Oon yrittänyt jo pitkään löytää silmää miellyttävää leikkimattoa, mutta miksi niissä pitää aina olla niiiiin rumat värit ja kuviot ja se inhottava muovinen tuntu?! Korvatkoon tämä sitä siihen asti kun löydetään moinen, tai rakennetaan itse. Sitäpaitsi toi on hauska kun sen voi vaan taittaa ja sujauttaa kaapin taakse piiloon yöksi.

 Sunnuntaina sain tehtyä ison nipun rästihommia, niitä jotka jää aina viimeiseksi ja sitten huomaat että niitä ei enää tarvitse tehdäkään, esimerkiksi leikkuulautojen öljyäminen...lopulta ne muuten halkeaa ja kuivaa kappaleiksi. Tai nahkajuttujen rasvaus, varsinkin rapakelillä ne menee hetkessä ihan kamaliksi nuo kengät.
Aika hauska kirppislöytö muuten tuo laukku...Isännälle hankittiin joskus tuo taaimmainen tukholman reissulta ja nyt huimaan 9 euron hintaan pojalle vintage versio, ihan oma. Kaveri ylpeänä kuljettelee kuvakirjoja ja pikkuautoja tuossa "samanlainen kun isillä"
Jos jotain oon äidiltä oppinut niin köyhän ei kannata ostaa huonoa.
Sen kerran kun vaatetta tai kenkää tarvitsee niin ostan kestävää ja kunnollista, nahkakenkiä kun harjaa ja hoitaa ja käyttää suutarilla niin ne ovat lähes ikuisia, maksaa hintansa takaisin kun ei tarvitse uusia rimpuloita kaiken aikaa.
Ja sen sijaan että menee muodin aallonharjalla, ostan kestäviä, ajattomia ja klassisia vaatteita, sellaisia jotka käytän sananmukaisesti loppuun...
(Plus että oon niiiin kiitollinen ystäville joiden lapsilta on saatu paljon kauniita, hyviä vaatteita, mulla on niin hyvän maun omaavia kavereita että muksut on ihan kun vahingossa hyvin puettu,, kierrätys on jees! )

 Meidän aamu:
Syöminen ei vaan onnistu ilman puuhailua, äidin poika, ei voi istua hetkeä paikallaan, vähintään pitää vispata jalalla ja vihellellä suupalojen välissä.

 Tälläinen uninen aamupalantekijä meillä. 
Hän sai eilen uudet villasukat ja nyt niitä ei oteta pois ollenkaan ja ystävältä saatu ihanan pehmoinen vanha Nanson yöpaita on kuulema maailman mukavin ja pehmoisin :)

Lukutoukka, aina kirja kädessä <3
Äidin aamupala, ah rrrrrakastan basilikaa!
 Lasten mummu aina sanoo että "noi muksujen letkautukset ja jutut on maailman suloisimpia ja hauskimpia, sun täytyy ruveta kirjottaa niitä ylös!"
Nyt sitten Katja antoi siihen täydellisen vihon, hän oli päällystänyt tämän söpöyden vanhalla tapetilla.
Siinä se nyt on keittiön hyllyllä, odottaen uusia hassuja juttuja, tänä aamuna sinne on kertynyt jo kaksi;
Tyttö tuumi aamupalapöydässä;
"äiti, jos mun mummi on sun äiti ja mun pappa on sun isä....
...Niin mä vaan mietin että mitä MUN isä on sulle?"

*Naurua pidätellen*; "Hän on mun mieheni"

"aaaa...no niinhän onkin!"


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti