tiistai 18. maaliskuuta 2014

 Iskä toi eilen kotiin tullessaan tälläiset, tänä aamuna upposi puurot aikas nopeasti kun oli kiire aloittamaan esihistorialliset kaivaukset.
Idea on se että tuolla sisällä on dinosaurus joka mukana tulleilla puuvälineillä piti, pala palalta kaivaa esiin punasaven alta...


 Voin kertoa että eilinen keittiön lattioiden pesu ja puhtaiden mattojen vaihtaminen rahtusen harmitti, tuota savea nimittäin oli JOKA paikassa ja arkeologitkin piti kylvettää, oli savessa korviaan myöden  kaverukset :D

 Dinot löytyi...äiti auttoi siskon kaivauksissa ja onnistui katkaisemaan otukselta jalan.
Harmitushan siitä tuli, kaksivuotias katsahti omaa otustaan, ojensi siskolle ja sanoi; "saat mun, ole hyvä"
Hän otti rikkinäisen tilalle, voi sitä ylpeyden määrää mikä äidin sydämessä läikähti.
Meillä on puhuttu viimeaikoina paljon toisten huomioimisesta ja näköjään jotain oli tarttunut mieleen <3
Pieni herrasmies! 
 Aamulla odotti pakon sanelemaa ulkoilua, tupa oli viileä ja puut loppu.
Hyvä aamujumppa...



 Murut rakensi majojaan...
Ehdotin aamupesun jälkeen että laitetaan letit. Tyttö halusi ehdottomasti neljä lettiä...

 Meillä on aina pyykkiä kuivamassa, kone laulaa suht tiheään.
Kaksivuotias ei ole koskaan suostunut pitämään ruokalappua, kun ei siskollakaan ole.
En jaksa moisesta vängätä ja melkein aina on jotain paidan rintamuksella ruokailun jälkeen.
Hän on kovin tarkka muutenkin olemuksestaan, haluaa päättää vaatteet itse.
Päättäkööt, arki rullaa paljon sujuvammin kun ei jaksa turhista nipottaa. (eilenkin paineli farkut väärinpäin jalassa pitkin kämppää, ovat kuulemma mukavammat niin...) Mitäs sitten jos pikkumiehellä on kauppareissulla huopatossut, siskon legginssit, supermiesviitta ja toppaliivi, kera metsurinlippiksen...onpahan kanssakaupustelijoilla ainakin hauskaa.
Vaatteista vänkääminen viivästyttää aina lähtöä huimasti, eikä se nyt maailmaa kaada jos on vähän lippa vinossa.

Se on vähän sama asia kun koirien kanssa, jos ne rupeavat haukkumaan pihaan ajavaa autoa ja rupeaa niille karjumaan ja ärjymään niin niiden reaktiohan on se että, jesh, nyt toi emäntäkin flippas, siellä täytyy olla vähintäänkin ufoalus tonteilla, haukutaan vielä vähän korkeemmalta ja kovaa.
Samoin jos muksuille ärjyy niin se kompensoituu ärjymisenä ja jalan polkemisena pikkuväessä.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä...

Suomalaiset on aika jääviä kansaa turhia kehumaan, mutta kerran kaupan kassajonossa olin polvillani ja selitin karkkia vaativalle lapselle että jos nyt ostat sen tikkarin niin sulla on sitten nyt se karkkipäivä, eikös olis paljon mukavampi leipoa lauantaina yhdessä kakku ja herkutella sillon ihan kunnolla.
Tyttö laittoi itse karkin takaisin ja istui kärryihin.
Iäkäs rouvashenkilö tuli viereen ja sanoi "ihanaa kuulla kun äiti puhuu kauniisti lapselle eikä rupea tiuskimaan, nykyään se on niin yleistä. Teidän lapsista näkee että niillä on hyvä olla"
Siinä meinasi tippa tulla linssiin, usein arki on melkoista vääntämistä ja tuntui mukavalta kuulla kehuja ventovieraalta ihmiseltä.

... Meidän piha on yhtä kuraa ja loskaa, mulla on tapana heittää kengät pesukoneeseen ja käsinpesuohjelma päälle, ovatpahan taas puhtaat...arki...




 Jostain romukuormasta kerran jäi käteen nippu tälläisiä kartonkitaluja, jotain ilmukkamaaleja kait...
Etupuoli ei kauheasti säväytä mutta tuo tausta oli niin kauniisti kellastunutta ja vanhan näköistä paksua pahvia, että niissä oli potentiaalia vaikka korttipohjiksi.
Kirjoittelin mietetauluja kun lapset askarteli omiaan...
Ikean tarrat sopi mun mielestä näihin hauskasti...






 Pihalla näytti aamulla tältä kun vilkaisin ikkunasta...takatalvi.
Mukavaa päivää!
Me tuodaan vähän juhlaa arkeen tänään ja lähdetään illalla konserttiin ja syömään.
Ihana sisko tulee lapsenlikaksi <3

1 kommentti:

  1. Mä heitän myös aina kengät pesukoneeseen, hih! Sulla on niin hyvänmielen blogi, tänne palaa aina mielellään uudelleen.

    VastaaPoista