keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Pihi, pihimpi, minä!

 
Aamua piristivät ystävän tuomat kukat, ja vastajauhettu kahvi...
Muuten tämä päivä onkin ollut...noh, vähän pinnaa venyttävä. Menin ostamaan jonkinsortin fitness hömppälehden jossa kehuttiin pätkäpaastoa ja hypetettiin sen hienoja vaikutuksia, tänään on sitten pätkäpaastottu, niitä hyviä vaikutuksia odotellessa, lähinnä tää on ollut vain raastavaa tähän mennessä ;)







Pikkuinen otti melkoiset uhmakohtaukset päiväsellä, potki ja kiljui mennessään...hetken päästä kuitenkin hakeutuen äidin syliin ja nukahtaen siihen <3 En meinannut raaskia laskea sylistä pois, nuuskuttelin tuota pellavaista päätä, siinä on vielä hitunen vauvantuoksua. Ja pienet pulleat kädet, tiedättekö, ei ole mitään liikuttavampaa kuin se kuinka pikkukäsi yhdistyy ranteeseen sellaisella pampulalla, ja siitä jatkumona on pullea kämmenselkä, ranteesta ei ole tietoakaan, hih. Se kuinka nuo pienet nutut ovat pyykkiin mennessä tahraisia, mutta eivät koskaan haise pahalta, hikeentyessään hän vain tirauttaa pari pientä karpaloa nenän päähän, söpöä.
Nuo pulleat posket ja se usko siihen ettei ole mitään mihin äiti ja isä eivät kykene...
Se kuinka joka päivä opit uuden sanan tai asian ja olet oma liikuttava pieni persoonasi hassuine vauvanjuttuinesi.
Kohta se jo päristelee mopolla ja vauvantuoksu vaihtuu kakstahtibensan hajuun ja porukat ei tiedä mistään mitään...


 Ja katsokaas mikä on melkein valmis, leikkikuntoinen ainakin...vielä kun löytäisi tai tekisi puiset huonekalut tuonne.
Kyllä vaneri taipuu moneksi, mun mielestä tuosta tuli nätti.
Vaneriliike Lahdenmäelle vain mitat ja he toimittivat valmiit, sahatut palat toiveiden mukaan. Inhoan sitä kun aina mun projekteissani saha repii vanerin reunat rumiksi ja harmittaa. 
Nyt ei ollut säröistä tietoakaan :)
Sen verran on kuitenkin tehdyn näköinen että yhdessä seinässä mun mittani ihan pikkisen heittivät, mutta ei sitä huomaa. Isi taivutti vielä metallista katon, , mun mielestä tuo terassi teki tästä vähän modernin ja toi jujua. Taputtelin itseäni suunnittelijana vähän selkään ;) 
On nimittäin aika hitti muksujen leikeissä tuo kapistus!




Pinaattikeittopäivä, ei uponnut pienelle väelle, ei edes Aku Ankan kanssa...
Ja sekun oli muksuna mun lempiruokaa!

 Niin ja PIHISTELYSTÄ!
Mä en kauheasti ostele mitään, mutta silti meille hakeutuu tavaraa.
Hyvä niin, sopii mulle!
Voi mä rakastan jo aikaa nähneitä ja sielukkaita esineitä.
Katsokaa nyt mitä saatiin, tutuilla oli varastossa tarpeettomana tälläinen valioyksilö ja grand chef!

Se saa viettää eläkepäivänsä mun oikeana kätenä mitä raastamiseen tulee :)
Joitain juttuja kuitenkin täytyy ostaa ja mä tunnustaudun alehaukaksi. En mene heti aleihin vaan sitten kun tulee viestiä ja kuponkia että jo alennetut tuotteet puoleen hintaan.
Tällä taktiikalla mä aina haen seuraavan talven kamppeet, jopa kasvuvaran miettiminen on mennyt aina suht oikein.
Muksut sai 15 eurolla toppatakit ensi talveksi, tykkään.

 Ajattelin että en repostele ostoksillani, Mulla kun on lähinnä tavaran kirppikselle raijaus projekti meneillään, olen tyhjennellyt turhaa roinaa ja laittanut kiertoon, päättänyt etten ostele turhaa. Mutta tänään viedessäni uutta satsia kirpparipöydälleni näin tämän, se veti mua puoleensa kun ulkovalo yöperhosta.
Olen haaveillut jo kauan haudutuskattilasta ja näistä hackmannin emalisista pyydetään melkoisia summia. Plus että melkein aina niistä on emali halkeillut tai ovat tummuneet....
Tämä yksilö oli uusi, käyttämätön, täydellinen ja kustansi 15 euroa.
Voi, meidän aamupuurot nousee ihan uudelle levelille!
 Tuossa sisäosan ja ulkokuoren välissä on säiliö höyryävälle vedelle, nerokasta. Opettelen pelaamaan tän kanssa ja uskon että puuroista tulee unelmanpehmeitä ja helppotekoisia.
Tätä ei ymmärtääkseni ole valmistettu enää aikoihin ja kaveri on vaan nököttänyt paketissaan odotellen puuronkeittelijää. Nyt pääset hommiin!


Merkkilappu vähän liikahti tuota pestessäni, mutta siellä sekin on...
Kaunis <3

1 kommentti: