lauantai 22. maaliskuuta 2014

Elämisestä, olemisesta ja ASUMISESTA...

 Sain tänään mielenkiintoisen keikan; kuvata asunnon asuntoilmoitusta varten. (en kylläkään ole mikään kuvauksen  ammattilainen niinkuin olette huomanneet)
Enkä mitä tahansa asuntoa, vaan asunnon johon minulla on vahvat tunnesiteet.
Asunnon jossa elin monta onnellista vuotta, asunnon jonka luukusta kolahti ensimmäinen vauvalehteni, asunnon jossa aloin odottaa tytärtäni...
Voi tänne liittyy niiiiin paljon muistoja.
 Parvekkeelta olisi voinut melkein heittää kiven järveen ja takapihalla näytti tältä.
Tässä kodissa neliöitä oli vain 40, ei paljon, mutta pohjaratkaisu ja säilytystilat olivat niin nerokkaat että tilaa tuntui olevan paljon enemmän. (muutettiin tähän kotiin 100 neliön loft-tyylisestä asunnosta, mutta kaikki ylimääräinen mahtui häkkivarastoon ja sitä huomasi että pienmmässäkin tulee toimeen ja siivottavaa ainakin on vähemmän).
Elettiin jopa ensimmäinen vauvavuosi vielä näissä neliöissä...

 Vankassa 50-luvun talossa oli paksut kiviset ikkunalaudat, tässä valtavan suuren ikkunan edessä mä istuskelin masuani silitellen ja seurasin kuinka naapuripappilan pihanlaittopuuhat etenivät...












 Siellä oli vielä säilytetty pikkuruinen amme, vanhat ovenkahvat, koristeelliset rautaiset tuuletusräppänät, 50-luvun valokatkaisijat ja muuta sympaattista, ne pienet yksityiskohdat merkkaa mulle paljon.
Olen auttamattoman tunteellinen taloasioissa...siksi me ei olla omaa ostettu koskaan, mies on järkevä, laskelmallinen, säästävä ja velkataakkaa karttava. Minä taas hyppäisin altaan syvimpään päähän heti nähtyäni mansardikaton, leivinuunin, kakluunitakan tai lasikuistin, miettimättä sen syvällisemmin ja sinne syvään päähän.
Ja jos rakennettaisiin niin mun adhd-luonteeni kantaisi jo sohvaa ja tapettimalleja tontille ennenkuin kivijalka on kuivanut. Mies taas mittaisi, tekisi millintarkkaa työtä ja minä roiskisin sinnepäin...

Ollaan siitä onnellisia että kohdalle on osunut täydellisiä vuokrakämppiä ja vielä täydellisempiä vuokraisäntiä ja emäntiä. Ei olla päivääkään asuttu tusinatalossa tai lähiön kerrostalossa.
Kaikissa kodeissa on ollut sielua ja luonnetta, on asutettu suurta kaksikerroksisista loft-henkistä taloa, tätä ihanaa kaksiota ihan järven rannalla, historiallisissa maisemissa, ja edellinen kotimme taasen oli sympaattinen, ihana, vanhan suuren talon yläkerta jossa riitti lääniä. Ja vuokraisäntä ihan huipputyyppi sielläkin!
Nykyinen kotimme sulkee ympyrän ja ollaan uskokaa tai älkää taas kaksiossa!
Neljä henkeä, kissa ja koirat...Mutta tässä kaksiossa kyllä on neliöitä tuplasti tuohon kerrostaloasuntoon verrattuna. ;)
Lapsilla on suuri huone jossa on tilaa ja olohuonekin on niin isohko että yhdessä nurkassa on hyvin tilaa meidän futonille. Yli 3 ja puolimetriä huonekorkeutta takaa sen ettei rupea ahdistamaan.
Plus että talon toinen pääty on remontin alla ja sieltä tulee jonain päivänä sitten aikuisten makkari, kodinhoito/vierashuonesysteemit...Täällä on paikka kaikelle ja tykätään tästä vanhan talon saundista tosi paljon, täällä on ihana piha, pönttöuunit, suuret ikkunat ja kaikki kohdallaan, kodikasta...

Tällä hetkellä se on tietoinen valinta että halutaan olla mahdollisimman paljon lasten kanssa nyt kun he vielä ovat pieniä ja kaipaavat vanhemmiltaan eniten aikaa ja huomiota.
Oma talo toisi remonttihommia, rahanmenoa, ylityöpakon ja veisi aikaa muilta jutuilta, nyt saatiin muutta valmiiksi rempattuun ihanaan taloon ja jotenkin eläminen on huoletonta...
Se oma talo odottakoon vielä hetken, meillä on kaikki hyvin tässä ja nyt ja saan toteuttaa sisustusinnostustani ihanan huolettomissa puitteissa.
Toki se oma talo on kyllä haaveena ja jotain mitä sitten joskus toivottavasti saa, oma talo, perunamaa <3
 Niin ja takaisin niihin kuviin, lähtee taas lapasesta tää homma
Näistä löylyistä me hypättiin uimaan kesällä ja mies joka viikko talvellakin avantoon (hrrrr!)
Tuon saunan lämmöissä pikkuneiti oli ensimmäisissä löylyissä...voi, siitäkin on jo aikaa.




Kiva koti, on kohta jonkun onnekkaan oma uusi koti, tai miksipä ei puutarha-allergisen ja lumitöitä välttävän loma-asunto. Täällä on lenkkipolut ja Aulangon luonnonpuisto ihan lähellä, kesällä saa kalastaa ja talvella pilkkiä. 
Tuossa parkkipaikan vieressä on talon laituri ja siellä meillä oli kesäisin pieni soutuvene jolla usein soudettiin vastapäätä sijaitsevaan Mierolan siltakahvilaan kahveille, hetkessä oli kahvilan pihassa ja saattoi parkkeerata reteesti veneellä ikkunan alle, hih...
Voi niitä aikoja...ihan tuli nostalgiset fiilikset tuolla kameran kanssa pyöriessä.
Tässä myyntilinkki jos jotain rupesi kaihertamaan ;)

http://www.tori.fi/kanta-hame/Kt_kaksio_40_m2_jarven_ranna_10866667.htm?ca=17&w=1

2 kommenttia:

  1. Vuokralla asumisessa on hyvät puolensa.Mekin asumme ihanassa vuokra-asunnossa.Ennen sitä omassa omakotitalossa toisaalla.Näin on nyt hyvä.Jää lapsillekin enemmän aikaa.

    VastaaPoista
  2. Kummassakin asumismuodossa on kyllä puolensa!
    Me on havaittu että just nyt, just tähän elämänvaiheeseen tämä on hyvä :)
    Ja kohdalle on vielä sattunut ihan unelmakotikin niin mikäs tässä, ollaan onnellisia vuokralaisia :)

    VastaaPoista